1.7. Kevon kuuluisa kanjoni.

Tiistai 1.7.

Jo maanantaina porukka alkoi hajota ja tiistaina jakauduttiin kolmeen tiiviiseen ryhmään luonnollisen valinnan mukaan. Tämä helpottikin kaikkia käytännön asioita, sillä yksitoista ihmistä on yksinkertaisesti liikaa erävaelluksen kaltaiseen kovaan leikkiin. Pieni joukko on helppo pitää kasassa ja tyytyväisenä.

Päivän matka oli kahdeksantoista kilometriä ja sen kulkemiseen kului ryhmästä riippuen 12 – 14 tuntia. Yötä tai oikeastaan aamua oltiin pienehköllä levähdyspaikalla, joka poikkesi kaltaisistaan siinä, ettei sen lähettyvillä ollut pahemmin vettä. Patikoinnin aiheuttama väsymys ja Jukan ja Ratsin stereokuorsaus nukuttivat viimeisetkin vaeltajat varsin kivuttomasti.

Keskiviikko 2.7.

Viimeinen aamu oli jo kiireinen, sillä Jennin, Riikan ja Outin piti olla iltapäivällä Utsjoella vetämässä työpajaa. Suuri osa sakista lähtikin liikkeelle puolen päivän aikaan Heljän, Emman ja Kaarlon jäädessä vielä fiilistelemään. Viimeisen päivän siivu oli kuitenkin kuuma ja tylsän näköinen. Kuusi kilometriä kävelyä oli sopiva päätösannos.

Ennen lopullista Utsjoelle kotiutumista piti suorittaa vastapalvelus eli heittää kotiin Kari Guttorm joka ajoi Rosinanten Karigasniemeltä Utsjoelle. Tämän jälkeen alkoi peseytyminen, pyykkääminen, ruuanlaitto ja eriasteinen paikkailu vaelluksen jäljiltä. Tähän antoi majoituspaikkamme Utsjoen saamelaislukio erinomaiset mahdollisuudet. Hyvin väsyneet mutta hyvin onnelliset Pensaslaiset huomasivat käyvänsä vielä kovilla kierroksilla joten iltaa vietettiin paikallisessa baarissa, yllätys, yllätys, karaoken merkeissä. Yötön yö on yhtä kuin aamu eli ei kannata mennä nukkumaan.

Torstai 3.7.

Pensaskone rojahti käyntiin omalla painollaan. Päivä oli hidas ja sadetta enteilevä. Työpaja vedettiin kunnialla loppuun ja ehdittiin pitää parikin palaveria erinäisistä käytännön asioista. Illalla harjoiteltiin vielä soittoa ja laulua. Raatikaisella oli kunnianhimoinen suunnitelma Pensaan ensimmäisestä musiikkikeikasta Luossassa eli siinä paikallisessa baarissa. Valitettavasti homma kaatui ajanpuutteen takia.

Perjantai 4.7.

Alunperin Pensaan piti perjantaina tehdä retki Jäämeren rannalle. Se oli kuitenkin pakko perua, koska Rosinantella ei paikalle uskaltanut lähteä ja vuokrattu auto olisi puolestaan tullut liian kalliiksi. Pettymystä lievitettiin pikavisiitillä EU:n pohjoisimpaan taajamaan Nuorgamiin. Sen jälkeen Ratsi Heljä, Emma ja Jaana lähtivät oikopäätä tutustumis- ja haastattelukäynnille Lapin tutkimuslaitokselle. Amanuenssi Saini Heino esitteli värkkejä ja välkyttimiä.

Ruokailun jälkeen nautitttin hengenravintoa. Saamelaislukiolla pidettiin saamelaismuusikoiden konsertti, jossa kuultiin paikallisia pelimanneja laidasta laitaan. Erityisen vaikutuksen teki Ulla Pirttijärven joikaaminen. Joikua kyllä kuultiin Utsjoella ollessa monilta muiltakin ja aina se tuntui yhtä kiehtovalta. Kummallista.

"Ensi-iltaa" edeltänyttä iltaa vietettiin jälleen baarissa. Pensaan naiset kiehtoivat paikallisia uroita siinä määrin, että osa heistä tuli mukana koulun pihaan ja jotkut jopa sisälle asti. Tämän vastapainoksi osa pensaslaisista jäi ulos lukkojen taakse avaimenhaltijoiden mentyä nukkumaan. Onneksi koulun isännöitsijä Antti Sujala oli hädässä mies paikallaan. Antti suhtautui muutenkin ymmärtäväisesti ja rauhallisesti Pensaslaisten toimiin koko neljän päivän ajan.

    5.7. Viimeinen esitys Utsjoen upeissa maisemissa. Puska-teatteria parhaimmillaan!

Lauantai 5.7.

Viimeisen esityksen aamu alkoi Raatikaisen vetämillä harjoituksilla(!) ja lievällä mäkilähdöllä. Onneksi esitys oli vasta iltapäivällä Onnelantörmällä Tenojoen rannalla, josta oli vain muutama sata metriä Norjaan. Tapahtuma oli Lohirieha eli kalastajien vuotuinen "festari". Vaikka se on vuosien mittaan kutistunut melko tavalla, oli paikalla kuitenkin mukavasti väkeä ja Pensas sai eteensä lähes sadan hengen yleisön. Don Quijote oli varovaisen arvion mukaan kymmeneen vuoteen ensimmäinen "ulkopuolinen" teatteriesitys Utsjoella.

Kiertueen viimeinen näytös oli hidas ja huolellinen. Aivan huippuvireessä emme olleet, mutta toisaalta rutiinia oli jo kertynyt sen verran, että yleisön ei tarvinnut turhaan paikalla patsastella. Esityksen jälkeen Pensaassa vallitsi epätodellinen tunnelma. Kukaan ei ollut oikein iloinen eikä surullinen eikä tuntunut oikein tajuavan mitä oli tapahtunut. Mitä se todella merkitsee että on ratsastanut Don Quijotella Suomen päästä päähän?

"Ensi-iltabileitä" vietettiin Kevon tutkimusaseman lähellä sijaitsevalla mökillä, jonne Pensaan kyyditsivät Antti ja asemalla tutkijana työskentelevä Jari. Pitkien puheiden, ruuan, juoman ja saunomisen täyttämän illan jälkeen ajoi osa porukkaa vielä Luossaan jatkoille. Yö oli huomattavasti edeltäjäänsä rauhallisempi.

    6.7. Utsjoen kirkonpihalla.

Sunnuntai 6.7.

"Viimeinen" aamu alkoi hartaudella. Ratsi, Outi ja Jaana kävivät Utsjoen kirkon 150-vuotis juhlajumalanpalveluksessa, jossa puhui mm. piispa Samuel Salmi. Samassa yhteydessä jututettiin paikallisia ja juotiin kahvia kirkkoherra Arto Seppäsen kanssa. Pensas toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi uudelleenkin Utsjoelle. Kehotusta ei ole vaikea noudattaa.

    6.7. Outi ja Katja löysivät universumin salat.

Verkkaiset lähtövalmistelut käynnistyivät iltapäivällä. Bussi ja koulu siivottiin melko tarkkaan. Pakollisten ja vähemmän pakollisten loppuseremonioiden jälkeen (terveisiä Luossaan!) bussi starttasi ja alkoi valua kohti Etelää. Paluumatka kulki Rovaniemen ja Kuopion kautta reippaasti noin kahdessa päivässä. Helsingissä oltiin tiistai-iltana seitsemän maissa. Kulttuurishokki oli odotettua pienempi vaikka "mitä me täällä tehdään" –tyyppiset kysymykset risteilivätkin bussissa. Tätä kirjoitettaessa Pensaslaiset ovat palanneet onnellisesti arkeensa, mitä se sitten ikinä onkin.

Tämän  sivun kuvat on ottanut Teatteri Pensas.