KIERTUEPÄIVÄKIRJA  6.6. - 15.6. 2004

6.6. On kesäyö...

Sunnuntai 6.6.

Myöhään sunnuntai-iltana tilaajamme, kansalaisopiston rehtori Maija-Leena Kemppainen ja tyttärensä Erika avasivat meille oven Kipinään, joka on vanha paloasema, nykyinen kansalaisopisto ja joka toimi Pensaan kotina yhden vuorokauden ajan. Jääkaapin muhkeat patongit sammuttivat nälän, janon sammuttaminen osoittautui hivenen vaikeammaksi. Vieremän viimeisen baarin kalustoa lastattiin juuri peräkärryyn Pensaan edustuksen ehtiessä paikalle. 

Pensas siirtyi parkkipaikalle Rosinanten suojiin nielaisemaan pienen pettymyksensä. Hengailu Rosinantessa herätti paikallisten uteliaisuuden siinä määrin, että muutaman ohiajon jälkeen paikallisia poikia tuli kyselemään ketä olemme ja löytyykö ryhmästä hyvän näköisiä tyttöjä. Jenni, Jukka ja Outi lähtivät vielä yökävelylle ja löysivät ainakin huikean vaijeriradan-tyylisen, jota pitkin laskettelivat.

 

Maanantai 7.6. 

Uusi viikko alkoi reippaasti. Jaana, Outi, Ratsi ja Rosinante pyyhälsivät aamuvarhaisella retkelle Talaskankaan luonnonsuojelualueelle, josta palasivat mukanaan pussillinen naavaa. Naavaa käytettäneen partatarkoituksiin Pensaan tulevissa esityksissä. Anu, Heljä, Jenni ja Jukka lähtivät Maija-Leenan kyydillä Museonmäelle, jossa pidettiin kaksi työpajaa. Aamupäivällä improvisaatiota ja iltapäivällä tarinateatteria. Paikalle saapui viisitoista innokasta ihmistä Vieremältä ja sen lähialueilta. Aamun avaukseksi Iisalmen sanomien toimittaja herätteli työpajojen vetäjiä kysymyksillä kuten "miksi teette teatteria?"  Työpajat olivat antoisia. Improvisaatio ja tarinointi sujui Vieremän porukalta kuin vanhoilta tekijöiltä. Samaan aikaan Kipinässä Kati ja Malla tutkivat mukanamme matkustavaa syntsaa, josta Malla loihti esiin mitä eriskummallisempia ääniä. Ääniä tultaisiin käyttämään tulevilla improvisaatiokeikoilla. 

Ruokahuolto pelasi Vieremälläkin loistavasti. Päivän aikana Pensaalle tarjottiin kaksi maittavaa ja runsasta ateriaa paikallisessa, varsin viihtyisässä, palvelutalossa. Viimeisiä kääretortun murusia niellessään pensaslaiset tunsivat itsensä niin hyvin ravituiksi että keppihevosten selkään nouseminen tuntui raskaalta ajatukselta. Kohta hevoset saivat kuitenkin kyytiä, kun Don Quijote lähti seikkailemaan Museonmäen pihamaalla. Yleisöä oli paikalla mukavasti ja palaute kiittävää. Pensas jätti Vieremän hyväntuulisena. Visiitti oli kaikin puolin onnistunut. Päivän aikana suurin osa pensaslaisista käytti myös äänioikeuttaan paikallisessa kirjastossa.

Rosinante kulki kohti Nurmesta, saapui sinne myöhäisillasta ja asettautui lepäämään koulun pihamaalle. Kulttuurisihteeri Taina Pulkkisen opastuksella Pensas asettui taloksi.

Tämän tehtyään pensaslaiset lähtivät ottamaan tuntumaa seuraavan illan improkeikkapaikkaan, olutravintola Obottaan. Vieraanvaraisempaa paikkaa saa hakea. Hyvällä huumorintajulla varustettu baarihenkilökunta kestitsi revohkaamme mitä mainioimmin ja jopa lainasi takahuonettaan painitarkoituksiin. Kati ja Jenni ovat ottaneet missiokseen painia jokaisella kiertuepaikkakunnalla.

  7.6. Matkalla Talaskankaan luonnonsuojelualueelle näkyi yllättävän paljon hakkuualueita...

 

 

 

 

8.6. Sankarillinen Kaarlo.

Tiistai 8.6. 

Varsinainen esityspäivä sujui donkkari ja- improtreenien parissa sekä lepäillen. Nurmeksen esitys vedettiin komeissa harju/järvimaisemissa. Ilma oli erittäin kylmä, mutta onneksi paikalle saapui kuitenkin jokunen ihminen. Heidät viltitettiin ja pensaslaisetkin onnistuivat välttymään hypotermialta kuka mitenkin. Toppatakki mukaan kesäkiertueelle ei ole hullumpi ajatus jos kotimaasi nimi on Suomi. Donkkarin jälkeen Pensas pika-tankkasi ja kokosi itsensä ja latautui illan toiseen esitykseen. Kymmentä minuuttia ennen improkeikan alkua yleisö koostui Tarmosta, iloisesta Hurriganesin ystävästä. Akateemisen vartin jälkeen tupa alkoi kuitenkin täyttyä ja ilta sujui varsin rattoisasti. Puolenyön aikaan matkasimme vielä seuraavaan etappiimme, joka oli Lieksa.

 

 

Keskiviikko 9.6.

Lieksassa emäntänämme toimi Jukan mummo Lyyli. Aamun aloitukseksi putsasimme Rosinanten matkan lioista. Tämän toimenpiteen jälkeen Lyylin loihtimat lihapullat tekivät hyvin kauppansa. Vatsat täynnä lähdimme tutustumaan Lieksan kirpputoritarjontaan (4 kpl!!) ja mukaan tarttuikin jos jonkinlaista. Ennen illan showta aikaa jäi vielä toisellekin sukulaisvierailulle. Osa porukasta järjesti pienimuotoisen konsertin Jukan toisen mummon ja ukin olohuoneen nurkassa ja sai palkkioksi makoisaa marjamehua ja kääretorttua.

 Lieksan Donkkari sujui turvallisesti järjestysmiesten valvovien katseiden alla. Kiitokseksi saimme vielä suklaalevyt matkaevääksi. Esityksen jälkeen alkoi kiertueen pisin bussiosuus välillä Lieksa Ylivieska. Rosinante jaksoi väsymättä ensiksi Nivalaan, jossa Katin äiti tarjosi uupuneille matkustajille herkullista yöpalaa ja siitä eteenpäin aina Ylivieskaan asti.

 

 

  9.6. Tis is pensas-hjuumor! 

10.6. Ylivieska-talolla Heljä, Elisa Männistö ja Jaana.

10.6. Ylivieskan teatterityöpajan loppusatoa; Tiinan, Hannan ja Kaisan esitys "UNISSAKÄVELIJÄ".

 

 

Torstai 10.6. 

Ylivieskassa majapaikkanamme oli nuorisotila nimeltä Sputnik 2022, emäntämme nuoriso- ja kulttuuriohjaaja Elisa Männistö. Sputnik oli entinen lestadiolaiskirkko joten tilaa piisasi niin paljon että eksyä meinasi. Nuorisoon on Ylivieskassa selvästi panostettu, niin monenmoista Sputnikista löytyi. Pensaslaiset kävivät niin ahnaasti Suosikki- ja Demi- lehtien kimppuun, että saataisi luulla heidän kaipaavan omiaan, jo taakse jääneitä nuoruusvuosiaan. Osa Sputnikin nuorista oli hakenut EU:lta rahoitusta omaan toimintaan; mm. teatterin tekemiseen. 

Jaana ja Outi suunnittelivat ja ohjasivat 11-16-vuotiaille nuorille työpajan aiheesta "havainnosta esitykseksi". Rohkeat tytöt hiipivät pitkin pihapiiriä silmät kiinni ja sanomansa mukaan havaitsivat itsestään, toisistaan ja ympäristöstään jotain, jota olivat aina kuvitelleet itsestäänselvyydeksi. Työpaja päättyi railakkaisiin esityksiin.

Muut pensaslaiset viettivät aikaa pyykkihuollon ja rentoutumisen parissa. Ruoka tuli talon puolesta ja hyvää olikin. Sen valmisti Unkarista vaihdossa ollut nuori mies, jota Jaana ja Outi myöhemmin myös haastattelivat. Illalla Pensas kokousti Sputnikin yläkerrassa, alakerrassa nuoriso teki pizzaa ja lauloi karaokea.

 

Perjantai 11.6.

Ratsia kutsuivat työt pääkaupungissa ja hän joutui jättämään Pensaan viikonlopun ajaksi. Sade aiheutti meille harmaita hiuksia. Vaikka Sputnikista tilaa löytyikin, olisimme mieluummin esiintyneet ulkotilassa. Puolta tuntia ennen esitystä sade taukosi ja ryntäsimme rakentamaan katsomoa Sputnikin pihaan. Sade katsoi kuitenkin asiakseen palata kun viimeinen lankku oli paikoillaan. Myönnettäköön että meiltä pääsi muutama kirosana. Lankut takaisin autoon ja muut releet sisälle. Kiertueen toista sisäesitystä saapui seuraamaan mukava määrä ihmisiä sekä Niila niminen spanieli. Ylivieskasta Pensas suuntasi Iihin. Emäntämme Elisa ajoi vielä peräämme huoltoasemalle tuomaan unohtuneet ruusut. Rosinanten etuosa alkaa olla kesäisen vehreä innokkaiden kukittajien ansiosta.

Iltasella saavuimme Iin Sillat - motelliin joka sijaitsi kauniin järven rannalla. Motellissa meitä odotti jääkaappi täynnä ruokaa, sängyt, sekä pisteenä iin päällä sauna. Osan saunoessa pieni ryhmä lähti tutkimaan ympäristöä ja tulevaa esiintymispaikkaa. Matka puutalojen halki vievää pientä tietä pitkin toi mieleen Eemelin kotokylän Kissankulman. Esiintymispaikka näytti lupaavalta ja päätettyään esiintymissuunnan tutkimusryhmä päätyi iltaolusille paikalliseen Pub Tuuliajoon.

  11.6. Varjo seuraa leijonaa.

 

12.6. Vanhassa Iin Haminassa asuu Veikko Veijola.

 

Lauantai 12.6.

Aamupalan jälkeen lähdimme valmistelemaan esiintymispaikkaa. Ajoimme uhkaavan sateen pois ja saimme esiintyä ulkona. Esiintymisen jälkeen menimme vielä motellille saunomaan ja Jenni heitti talviturkkinsa motellin takana virtaavaan jokeen. Samaan aikaan Jaana ja Outi tutkivat Iitä ja kävivät vierailulla erään paikallisen kodissa. Emäntämme Aini  Autio tarjosi meille yhdessä kulttuurisihteeri Paula Suutarin kanssa maistuvaa keittoa ja rieskaa ravintola Huilingissa, tunnelmallisessa paikassa, jonka hirsiseinillä roikkui vanhoja tukinuittokuvia.

Iistä Rosinante lähti kohti Oulua ja kolmea vapaapäivää. Tunnelma oli hilpeä.

Oulussa majoittauduimme Tuiran nuorisotilaan ja ilta kului biljardin ja jalkapallon merkeissä. Myöhemmin lähdimme tutustumaan Oulun yöelämään. Bar 45 saikin loistavalla musiikkivalikoimallaan pensaslaiset tanssimaan itsensä läkähdyksiin, jonka jälkeen uni maistui hyvältä.

12.6. Hämmentävässä kuvasarjassa...

... Jaanan on korvannut Puu!

Sunnuntai 13.6.

Oulussa kemuilun jälkeen pensaslaiset mielivät luonnonrauhaan. Lähiseudulta löytyi Perämeren helmeksi itseään tituleeraava Hailuoto. Ja kyllä, helmi se oli. Rosinante pakattiin lauttaan ja Pensaan tyttöjen ja poikien oli vaikea pysyä aloillaan. Piti käydä lautan nokassa ottamassa tyrskyjä naamalleen tai kiipeillä yläkannelle. Merimatka kesti 25 minuuttia. Rantautumisen jälkeen autoiltiin vielä parikymmentä kilometriä Rantasumpun leirintäalueelle. Porukalla oli ollut ilmiselvä nuotion kaipuu sillä se oli pystyssä alta aikayksikön. Osa porukasta kyykki käpyjä keräämässä, kuivat sellaiset kun saavat aikaan hyvän roihun, osa taas valmisti murkinaa notskilla paistettavaksi. Kaarlo uhrasi tuleen myös erinäisiä yökerhojen pääsylippuja, joita oli kertynyt taskuunsa merkittävä määrä.

Ruokailun jälkeen Anu, Jenni, Kati ja Malla järjestivät tupaantuliaiset uudessa telttakodissaan. Ohjelmassa oli musiikkiesitys, boolia, varjokuvaesitys sekä diskopallo teltan katossa (Jennin löytö Lieksasta). Ilta jatkui ja venyi tuleen tuijottelemisen ja jutustelun merkeissä. Loppuyöstä porukan urheimmat Jenni, Niila ja Kaarlo kävivät meressä muiden kauhistellessa ja kannustaessa rannalla.

 

 

13.6. Pensas pääsi jälleen henkiseen kotiinsa - nuotion ääreen!

  13.6. Tupaantuliais-tunnelmia teltasta.

14.6. Sunajärven joutsenpariskunta.

14.6. "Kerro se rusinoin", eli viesti seuraaville tulijoille.

14.6. Kuva-arvoitus: Onko kuvassa A) Hailuodon meren hylkäämä vanha majakka B) Muumitalo vai  C) Kuuraketti ?

 

 

Maanantai 14.6.

Aamuseitsemältä Jukkaa satoi silmään. Eikun loimea eli pressua Rosinanten selkään. Ensimmäinen ketä Jukka yritti herättää avukseen oli Niila. "Terveisiä sotaveteraaneille. Kyllä sä pärjäät.", sanoi tuottaja ja käänsi kylkeään. Kaarlo, Jaana ja Outi onnistuivat karistamaan unet silmistään hetkeksi. Ystävällinen pressupartio peitteli myös telttalaiset jotka olivat untenmailla koko hälytystilan ajan. Muutama tunti lisäunta ja Pensas heräili uuteen aamuun. Outi keitti puuroa ja kahvia jotka maittivat kylmän yön jälkeen. Rosinante lähti hakemaan Ratsia, joka palaili Pensas- meininkeihin Stadin reissultaan. 

Puolenpäivän aikaan porukka lähti pienempinä joukkioina vaellukselle kohti Sunijärven autiotupaa, matkaa yhteen suuntaan n. yhdeksän kilometriä. Jukka, Kaarlo ja Niila jäivät kalalle leirintäalueen liepeillä sijaitsevan tuulivoimalan juurelle. Vaelluspolku ja maisemat olivat metsäisiä. Meren kohina kuului muutaman sadan metrin päästä. Hyttyshyökkäystä lukuun ottamatta metsässä kulkeminen oli varsin rentouttavaa. Sunijärvellä ensimmäistä ryhmää ( Anu, Jenni, Kati ja Malla) vastaanotti joutsenpari. Evästauon jälkeen meren äänet kävivät vastustamattomiksi. Rantaan piti päästä ja äkkiä. Löysimme vanhan komean puurakenteisen majakan sekä kilometritolkulla rantaviivaa, jota pitkin päätimme palata leiriin. Tuuli ja meren tuoksu tuntuivat uskomattoman raikkailta metsässä talsimisen jälkeen.

Silmänkantamattomiin jatkuva meri kaikessa karuudessaan herätti suurta kunnioitusta ja pienuuden tuntua. Pari kertaa olimme joutua konfliktiin lintujen kanssa. Ilmeisesti ohitimme turhan läheltä Tiiran(?) pesän. Näin päättelimme koska pitkänokkainen elikko lensi parikymmentä senttiä Katin pään yläpuolella ja antoi tiukkaa kommenttia. Lopulta lintuset kuitenkin ymmärsivät että tulimme rauhan aikeissa, sillä lensivät takavasempaan. 

Pitkän aikaa rantavaelluksemme sujui mutkitta. Sukkahousuinen Katikin sai reppuselkäkyydin Mallalta kahlausta vaativan suistokohdan yli. Pyrkimyksemme päästä leiriin asti rantaa pitkin piti laittaa jäihin siinä vaiheessa kun ihmeellinen luonto taikoi eteemme yhdistelmän, joka sisälsi suonsilmäke-henkisiä lätäköitä ja lisää kiukkuiselta kuulostavia lintuja. Paluu metsäpolulle. Kun mittarissa alkoi olla parikymmentä kilometriä alkoi Ruotsin armeijan maihari nousta hitaammin ja vähemmän korkealle. Perille päästyämme olo oli euforinen ja sauna hoiti kipeytyneet lihakset.

Iltanotskilla yksi jos toinenkin haukotteli huomattavasti edellisiltaa aikaisemmin. Jaana, Ratsi ja Outi puuttuivat tämän illan nuotiolta koska he jäivät yöpymään Sunijärven tuvalle. Tämän kolmikon muodostama ryhmä lähti matkaan viimeisenä ja suuntasi ensimmäiseksi Perämeren tutkimusasemalle, jossa ystävällinen amanuenssi Kyösti Marjomäki esitteli tutkimusaseman toimintaa, kertoi Hailuodon alueen luonnon tilasta sekä omasta tutkimuksestaan lintujen lämmönsäätelyn parissa. Keskustelun lopuksi Kyösti evästi vielä vaeltajia toiveikkaalla suhtautumisella elämään ja tulevaisuuteen maapallolla. Elämä jatkuu ja ihminen ei ole kaiken napa. Yön autiotuvalla kolmikko vietti uiden, syöden ja nuotion äärellä lähes yöttömästä yöstä nauttien. Seuraavana päivänä Jaana ja Outi palasivat muun Pensaan pariin ja Ratsi lähti Sodankylään Motelli Skronklen keikalle.

Tiistai 15.6. 

Yhdeksältä aamulla alkoi armoton bussinsiivous ja puuronkeitto. Tuli puhdasta ja tuli puuroa. Perämeren helmi jäi taakse ja matka jatkui ensiksi Ouluun, jossa Jennille hankittiin uusi hampaankappale Savonlinnan "lasinen vesipullo lujaa suuhun"- episodissa menetetyn tilalle. Päivän Oulussa hengailun jälkeen lähdettiin kohti Kokkolaa.

15.6. Pensas etenee tuulivoimalla!

  Ylivieskan kaupunginsihteeri Tapani Vierimaa.

HAASTATTELUT

7.6. kansalaisopiston rehtori Maija-Leena Kemppainen, Vieremä

8.6. kirjastovirkailija Taina Pulkkinen, Nurmes

10.6. vapaaehtoistyöntekijä Tibor Varga (Unkari), Ylivieska

11.6. kaupunginsihteeri Tapani Vierimaa, Ylivieska

nuoriso- ja kulttuuriohjaaja Elisa Männistö, Ylivieska

12.6. Kirjastotoimenjohtaja Aini Autio, Ii

Kulttuurisihteeri Paula Suutari, Ii

14.6. Perämeren tutkimuskeskuksen amanuenssi Kyösti Marjomäki, Hailuoto