15.6. Vanhan Tullipakkahuoneen vieraanvarainen omistaja Ulpu Välikangas.

Tiistai 15.6.

Kokkolassa Ulpu Välikangas odotti meitä vanhalla Tullipakkahuoneella, esitteli tilat ja tarjosi luxus-yöpalaa korvapuusteineen päivineen. Lähdimme tervehtimään tuttaviamme Kirsiä ja Akua läheiseen karaokeen. Matkaväsymystä oli hieman ilmassa, sillä pensaslaiset päätyivät petiin ihmisten ajoissa.

 

Keskiviikko 16.6.

Kiirus päivä Kokkolassa sisältäen impro- ja musatreeniä Peukaloisten retkien lavasteissa. Illan Donkkarin esityspaikka oli haastava. Kokkolan torilla on komea kuivanmaan ravintolalaiva nimeltään Suntin krunni, jonka terassilla show oli määrä vetäistä. Esitys- ja kulkusuuntien valinta muodostui pienimuotoiseksi kädenväännöksi, mutta kello kahdeksalta Pensas oli koonnut rivinsä ja Heljän emännöitsijä juoksi avunpyyntöineen lavalle baarin rappusia pitkin. Ilma oli jälleen kylmä, mutta esityspaikan keskeisen sijainnin ja samanaikaisen iltatorin vuoksi Donkkaria seurasi kuitenkin kymmeniä ihmisiä. Kylmästä piittaamaton seitsemänvuotias Jasmin halusi esityksen jälkeen kaikkien Pensaan TYTTÖJEN nimmarit. Pienen taivuttelun jälkeen myös Jukka ja Kaarlo saivat signeerata Jasminille lahjoitetun Pensaan kiertuejulisteen.

Kylmyyden takia improkeikka jouduttiin perumaan ja Niila, Kaarlo ja Aku pääsivät ajoissa katsomaan futismatsia. Pensas muutti suunnitelmiaan sen verran, että päättikin jäädä Kokkolaan vielä toiseksi yöksi. Valtaosa Pensaasta meni kylään Kirsin ja Akun kotiin ja vieraili heidän johdollaan Kokkolan yössä.

16.6. Pensaan nuori fani, Jasmin.

17.6. Pohjanmaan suoralla tiellä Heljällä menossa tiukka mutka!

 

Torstai 17.6.

Päivän urakkana oli autoilla Kokkolasta Raumalle. Kuuden tunnin siivu sujui uneliaissa tunnelmissa. Onneksi Heljä ja Jukka olivat kuitenkin pirteitä ja Rosinante pysyi turvallisesti ojien välissä. Vanha Rauma puutalokortteleineen oli kerrassaan näkemisen ja kokemisen arvoinen. Raatihuoneen sisäpihalla Donkkari oli kuin kotonaan. Yleisökin löysi tiensä paikalle. Esityksen jälkeen Pensas siirtyi Eurajoen keskuskoululle, valmisti kolmen lajin salaattikavalkadin jonka jälkeen katseli potkupalloa, syventyi Hercule Poirotiin tai nukahti.

Perjantai 18.6.

Aamusella Jaana ahkeroi puhelimessa ja järjesti Pensaalle tutustumiskäynnin Olkiluodon ydinvoimalaan. Varsinaista "sightseeingiä" varten aika olisi pitänyt varata jo paria viikkoa aikaisemmin, mutta kahden tunnin varoitusajallakin järjestyi esittelytilaisuus vierailukeskuksen auditoriossa. Rosinanten kaartaessa ydinvoimala-alueen parkkipaikalle pensaslaiset tuijottivat nenät kiinni ikkunassa kahden reaktorin savupiippuja, jotka kohosivat sinistä taivasta vasten. Olo ei varsinaisesti ollut samanlainen kuin ala-asteen luokkaretkellä.

Vierailupäällikkö Harry Hammarberg tarjosi kaffet, pullat ja seikkaperäisen diaesityksen Olkiluodon toiminnasta. Saimme tietää, että ydinjätteiden loppusijoituspaikka sijaitsee samaisella saarekkeella. Hautuumaan kaivaukset ovat jo käynnissä ja jätteen sijoitus alkaa vuonna 2020. Miinus viidessäsadassa metrissä tulevat sitten muhimaan jätökset, hajoamisajaltaan muutamasta minuutista tuhanteen vuoteen. Riskejä ei kuulemma ole. Kyselytunti katkesi varttiin, Pensaalle jaettiin Teollisuuden voiman avainnauhat, ja vierailupäällikön oli kiiruhdettava muihin töihin. Paluumatkalla jokaisella oli sanansa sanottavana ydinvoiman turvallisuudesta ja tarpeellisuudesta.

Olkiluodon karulle ympäristölle täydellisen vastakohdan tarjosi vanha Rauma, jonka kaduille Pensas palasi lepuuttamaan silmiään. Illaksi porukka palasi Eurajoen koululle, jossa musiikkijaosto viritti laulut ja soitot jumppasaliin. Kolmiääninen blues kaikui komeasti.

 

18.6. Pensaan luokkaretki Eurajoelle. Taustalla Olkiluoto 1 ja 2.

18.6. Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskuksen vierailupäällikkö Harry Hammerberg.

19.6. Anu opettaa Carrascon ”jaloja” ritaritaitoja tuleville sukupolville.

19.6. Niila ja Eurajoen kärkihemmo, ajattelija Teemu Kauppi.

Lauantai 19.6.

Ratsi palasi Pensaan pariin Sodankylän keikaltaan. Eurajoen esitys oli kello yhdeltätoista aamulla. Kahvin menekki oli kova. Ilma suosi ja riemuissaan Pensas otti käyttöön hihattomat esiintymispaidat. Vilkkaan lauantaitorin ja aktiivisen vanhainkodin johdosta Eurajoen Donkkaria saapui seuraamaan niin suuri yleisö, että kymmentä minuuttia ennen esityksen alkua Rosinanten pikkuserkku (anonyymi paku), suhasi hakemaan nuorisotalolta lisäpenkitystä. Pientä pohtimisen aihetta antoi kello yhdeltätoista tien toisella puolella olevasta kirkosta purkautuva hautajaissaattue.

Tie ja ohikulkevat autot kuitenkin nielivät ääniä niin tehokkaasti, että Don Quijote päästettiin irti heti kun kaikille yleisönjäsenille oli saatu tuolit alle.

Esityksen, safkan ja nuorisotyöntekijä Teemu Kaupin haastattelun jälkeen Pensas lähti Turkuun vapaaillalle. Jennin sisko Niina hoisi meille yösijan vanhasta puutalosta. Illanistumisen lomassa harjoiteltiin biisejä seuraavan päivän Estelle-vierailua varten. Turussa kun oltiin täytyi toki käydä tarkastamassa Aurajoki ja Dynamo. Paikoillaan olivat kumpainenkin.

 

 

19.6. Vauhtia, jännitystä ja vaarallisia tilanteita!

19.6.Pensasto treenaa Turun Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden edustustilassa.

Sunnuntai 20.6.

Keskiaika-markkinoilla piipahtamisen jälkeen Pensas lähti moikkaamaan Reilun kaupan laiva Estelleä, jossa oli talkoot käynnissä. Iloinen joukkio korjasi purjetta nurmella, esitteli laivan, tarjosi ruokaa ja asettui sitten lepäämään Pensaan taiteen ääreen. Ohjelmassa oli mm. meriaiheista musiikkia ja improvisaatiota.

Puolituntisen jälkeen Pensas ja Estelle toivottivat toisilleen hyvää matkaa ja Pensas liikkui Paraisille, Nordgårdin taideklinikalle. Sunnuntai-ilta kului sämpylöiden leipomisen, saunomisen ja Paraisten hienojen maisemien katselun parissa. Malla jatkoi jo muutaman viikon tauolla olleiden lääkärivierailujen sarjaa. Käsi ei toiminut, sen verran vauhdikkaaksi äityi tytön jazz-tanssin lattialiikesarja edellisenä iltana.

20.6. Pensas nousee laivaan.

20.6. Estellen talkoolaiset ja Pensas. Kirje Paaville syntyy sana kerrallaan, myös englanniksi.

21.6. Outi, Paraisten kulttuurisihteeri Fia Isaksson ja ohjaaja Riddo Ridberg.

21.6. Paikallisen musiikkikoulun konsertti merellä, esiintymässä Maija Leino.

Maanantai 21.6.

Päivällä hiottiin armasta, hieman väsynyttä Don Quijoteamme hieman särmempään loppukirikuntoon. Esitys pystytettiin taideklinikan pihamaalle. Ennen esityksen alkua kaksi laitumelta talliin matkalla ollutta viereisen ratsastustallin asukkia pysähtyi ihmettelemään heidän polulleen ilmestynyttä lankkukatsomoa. Päivän työ ei ollut mennyt hukkaan. Paraisten Donkkari oli melko ryhdikäs ja pirteä. Erikoisuutena oli Niilan debyytti kalterin roolissa. Mallan käsi ei kestänyt vielä lipputangon painoa, joten tuottajan toimenkuva laajeni stuntmieheksi. Hyvin sujui, vaikka kohtausta seuranneet pensaslaiset jännittivätkin, heittääkö tuuli kalterin kaavun liian ylös. Ei ollut aivan itsestään selvää oliko tuottajan asu kaavun alla tilanteeseen sopiva.

Keikan jälkeen Pensaalle tarjoutui mahdollisuus musiikkinautintoon. Paikallinen musiikkikoulu oli järjestänyt konsertin meren rantaan. Samaisen pitkän laiturin nokkaan, josta Jenni edellisillan kävelyretken päätteeksi oli pulahtanut yöuinnille, oli nyt roudattu piano. Piano taustanaan luonnon tarjoama varsin hulppea lavastus oli jo vaikuttava näky sinänsä, ja vielä kun rannalle kokoontunut suuri ihmisjoukko hiljentyi kuuntelemaan musiikkia, jota vesi kantoi kauniisti, oli tunnelma sanalla sanoen hieno. Kaukaisella taivaalla kuumailmapallo lipui kohti laskevaa aurinkoa ja rantavedessä västäräkki pesi itseään melkein musiikin tahdissa.

21.6.Leijonaa viedään pitkin hevoshakoja. Tuottaja Leppänen debytoi lavalla.

Tiistai 22.6.

Viimeinen esitys lähestyi uhkaavasti. Sitä varten Pensas siirsi itsensä Karjalohjalle. Ennen poistumistaan Paraisilta kävimme vielä ihmettelemässä 1300-luvulta asti toiminnassa ollutta kalkkikaivosta joka oli, kuten arvata saattaa, vuosien saatossa kasvanut kunnioitettavan kokoiseksi.

Karjalohjan nuorisoseuraintalon pihalla vetäistyn esityksen jälkeen ryhmämme pakkasi Rosinantea epätodellisissa tunnelmissa. Ei kai tämä nyt tässä voinut olla? Suru ei ehtinyt puseroon, sillä Ratsi alkoi samantien organisoimaan iltamia. Ja myönnettäköön, että majapaikkamme, nuorisoseuraintalon näyttämö koivumetsä- maalauksineen ja esirippuineen suorastaan huusi päästä iltamien tapahtumapaikaksi. Olisi ollut synti jättää käyttämättä moiset puitteet.

Juhlavan grilli-illallisen aikana alkoi jo käydä melkoinen kuhina, kun Ratsi värväsi esiintyjiä illan ohjelmanumeroihin. Iltamat olivat menestys ja sisälsivät oikeaoppisen iltamakaavan mukaan kaikkea musiikkiesityksistä ja tietovisailusta traagiseen kuvaelmaan. Lavalla nähtiin myös klassinen nuotiosketsi "Lokkari kolisee" sekä yllätysvieraana libanonilainen miesvoimisteluryhmä.

Iltamien isäntänä toimi Masa, joka joutui jokaisen ohjelmanumeron jälkeen rauhoittamaan omista hienoista juonnoistaan ja loistavista esityksistä villiintyneen yleisön. Mainittakoon että yleisö koostui Teatteri Pensaasta, puvustaja Tiiasta sekä hänen ranskalaisesta ystävästään kenelle pyrittiin tarjoamaan mahdollisimman paljon instant- tulkkausta. Vieraanvaraisuuden osoitukseksi Ratsin toimesta viritettiin myös ranskankielinen yhteislaulu. Ilta huipentui tietenkin koskettaviin puheisiin, joita varten verhoista työnnettiin esiin ehta puhujainpönttö.

22.6. Raatikainen valvoo Karjalohjan ensi-iltaa.

22.6. ILTAMAT Karjalohjalla. Esiintymässä akrobatiaryhmä Libanon.

22.6.Paraisten kalkkikaivos.

Kuva-arvoitus: Mitä ihmettä tässä tapahtuu ja mihin tämä liittyy?

Keskiviikko 23.6.

Saadakseen loivan laskun kiertue-elämästä normaaliin elämään Pensas hankkiutui vielä yhdeksi yöksi vetten ja tulten ääreen. Karjalohjan veneseuran mökillä Pensas vietti rauhallisen illan saunan ja nuotion parissa. Anu, Jukka ja Kati onkivat kukin yhden kalan kiertueen viimeiselle notskiaterialle.

Torstai 24.6.

Satoi ja kovaa. Kisaväsymystä ei tarvinnut lukea rivien välistä. " Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki " , sanoi joku kun Rosinante astui kaupungin rajojen sisäpuolelle. "Ne on saaneet hiekkaa tohon" , sanoi toinen koulun pihaan saavuttaessa osoittaen mutakohtaa johon rengas upposi kiertueen ensimmäisen neljänkymmenen metrin ajomatkan jälkeen. Vaitonaisina pensaslaiset kasasivat kilvet, peitset ja keppihevoset pylvässalin perukoille odottamaan uusia seikkailuja. Kaikki pitkällä matkalla olleet tietävät miltä kotiinpaluu tuntuu. Pelkkä paikoillaan pysyminen tällaisen rupeaman ja yhteisen kokemuksen jälkeen tulisi vaatimaan pientä ponnistelua. Ajantajun katoaminen taisi hämmentää yhtä sun toista. Kolme viikkoa saattaa kulua silmänräpäyksessä, varsinkin jos se on täynnä toimintaa, uusia, kiinnostavia ihmisiä ja päivittäin vaihtuvia maisemia. Ryhmämme lienee kuitenkin yksimielinen siitä, että matkanteko teatterin merkeissä ei ole hullumpi tapa viettää arkea.Ja mitä kaikkea Suomesta löytyykään! Menkää hyvät ihmiset, vaeltakaa, kulkekaa ja etsikää. Elämme hienossa maassa.

24.6. Aurinko laskee ja kiertue päättyy.

Näin tuli tiensä päähän Teatteri Pensaan kesäkiertue vuosimallia 2004. Nöyrin kiitos kaikille yhteityökumppaneillemme ja hengessä mukana olleille. Pensaan toiminnasta saa jatkossakin tietoa tältä samalta sivustolta. Pensaan kesärundia tänä vuonna raportoivat Anu Puska ja Kati Niemi.