KIERTUEPÄIVÄKIRJA  3.7. - 8.7. 2005

3.7. UTSJOKI

Aamu oli tahmea, koska edellisenä iltana tutustuttiin tiiviisti paikallisiin iltarientoihin. Työhön tartuttiin kuitenkin hanakasti. Anu, Jenni ja Juha vetivät vanhustentalolla työpajan, joka painottui virsilauluun. Jaana ja Outi puolestaan ohjasivat teatterityöpajan nuorille, johon ilmestyi lopulta kaksi osanottajaa, Anni ja Satu. He olivat onneksi sitäkin innokkaampia ja neljä tuntia hujahti intensiivisten harjoitusten parissa, syntyipä työpajassa elokuvakin.

Koululla oli samaan aikaan myös Guttormien sukukokous. Vilskettä ja hienoja saamelaisasuja siis riitti. Kävimme esittämässä pari Kullervo-biisiä kokousväelle ja saimme palkaksi ison potin porokeittoa, leipää ja muita herkkuja. Kyllä kelpasi täydellä vatsalla nautiskella helteessä kylpevistä tunturimaisemista.

 Iltapäivällä Kati pyöräytti mahtavat valkosipuli-porkkana sämpylät ja Hanna heittäytyi pyykkimuijaksi. Kotitalousluokan kone pyöritti kiltisti kolme koneellista reissussa rähjääntyneitä releitä. Valkaisevan pesuaineen ja hyttysmyrkyn yhteisvaikutuksena sattui pieni työtapaturma ja ruskeat pensashousut olivat muuttuneet harmaiksi.

Illalla Outi, Masa ja Hippi lähtivät haastattelemaan Jiella-yhtyeen isää Niilo Rasmusta ja tyttäriä Jennaa ja Eeva-Liisa, sekä Guttorm-sukuyhdistyksen aktiivia Jorma Kevaa. Utsjoki- ja saamelaistietämys senkun karttui. Haastattelujen jälkeen Kari Guttorm, jonka julistimme yksissä tuumin Suomen kuninkaaksi, vei meidän Teno-joelle ajelulle ja kota-laavun suojiin makkaran paistoon. Teno-joella näimme, miten pato-verkko pystytetään. Rauna Guttorm oli päättänyt siirtää patoa viisi metriä ja pystytteli satakiloista pyydystä toiseen kohtaan koko yön. Aikamoista hommaa. Kädentaitojen lisäksi aina vain jaksoivat ihmetyttää mykistävät maisemat ja jatkuva auringonpaiste. Hanna jätti aurinkolasit koululle, kun uumoili, ettei niitä enää illan tullen tarvitse. Väärin uumoili.

Päivän saldona oli myös hieno yhtye ”Väärennetty kauneus”, joka soitti ensikeikkansa Saamelaislukion musiikinluokassa, kello kolmelta yöllä.

  3.7. Rauna Guttorm lohipadolla.

Tunnelmia Utsjoen työpajoista.

 

3.7. Kari Guttorm, Anu ja Jenni lähdössä Tenolle.

 

4.7. Hanna huoltaa Pensaan pyykit.

4.7. Kullervon treenausta Utsjoen saamelaislukion pihalla.

4.7. UTSJOKI

Ensimmäinen arkipäivä Utsjoella alkoi lasten parissa. Jaana ja Outi vetivät pikkuväelle eläinaiheisen työpajan. Yksi pitkä työpaja jaettiin kahteen lyhyempään ja iltapäivällä lasten kanssa musisoitiin. Jenni ja Juha improvisoivat lasten kanssa eläinaiheisia kappaleita. Ketusta ja jänöstä tuli lopulta ystävät. Myös Pensaslaiset oppivat työpajassa uutta, nyt Hämä-hämä-häkki sujuu myös saameksi.

 Masa dokumentoi lasten musisointia, mutta heittäytyi työpajan loputtua hirviöksi. Lapset intoutuivat leikistä niin, ettei Masa meinannut ehtiä ollenkaan ruoan laittoon. Vielä keittiön ovellakin lapset kävivät huutelemassa "lällälällälierua". Lopulta Masa kuitenkin sai Marian kanssa ruoan valmiiksi ja harjoittelemaan päästiin täydellä vatsalla. Kullervon ja Don Quijoten harjoitukset saivat uteliaat autoilijat hidastamaan ja pysähtelemään. Harjoitusten lomassa pestiin pyykkiä ja pyöräytettiin sämpylät. Jennin johdolla tehtiin myös perunasalaattia.

Illansuussa osa porukasta lähti Kevolle Antti Sujalan, Seppo Aikion, Jarin ja Jorin seurassa. Arkipäivä muuttui juhlaksi, kun joesta nousi lohi ja savustettiin perunasalaatin oheen. Saunassa ja uimassakin käytiin ja katsastettiin Sarsjoen putous. Voi sitä Lapin luonnonihmeiden määrää!

Samaan aikaan toisaalla Juha oli kalassa Utsjoella ja Masa kuvaamassa luontoa ja kalastajia sekä Suomen että Norjan puolella. Loppuporukka katsasti kiertueen kuvasaldoa, kunnes sähkökatkos pakotti nukkumatin maille. Hanna oli yksin suihkussa uimahallin puolella sähkökatkon tullessa ja mielikuvitus ehti laukata villinä, ennen kuin tie löytyi ulos pimeästä. Myöhemmin kävi ilmi, että sähkökatkos oli vaivannut suurta osaa Lapista.

Yötä vasten Outi heittäytyi hurjaksi ja lähti nuorten teatterityöpajassa ollen Sadun kyytiin moottoripyörän selkään. Tie vei Nuorgamin ja Karigasniemen suuntiin. Matkalla tutustuttiin paikallisten nuorten ajanviettotapaan istua siltarummuissa ja kuunnella yliajavien autojen ääniä ja puron solinaa. Moottoripyörällä pääsi kätevästi myös Ailigas-tunturille.

5.7. UTSJOKI/IVALO/KOPPELO

Aamu alkoi tohinalla. Siivottiin koulu ja pakattiin, harjoiteltiin Don Quijotea ja Kullervoa, järjesteltiin paikkoja, palautettiin pulloja ja tankattiin. Käytännön asioiden lomassa Juha ja Outi kävivät haastattelemassa Rauna Guttormia, joka kertoi metsästyksestä ja kalastuksesta ja naisten asemasta saamelaiskulttuurissa.

Sitten olikin aika sanoa hyvästit Utsjoelle. Kauniita maisemia emme sentään joutuneet hyvästelemään, sillä päätimme ajaa Ivaloon Karigasniemen kautta, pitkin jokivartta. Karigasniemeltä ostettiin kuivattua poroa ja jäätelöt.

Koppeloon saavuttiin neljä minuuttia myöhässä. Mikä harmitti, koska mahdollisuudet saapua ajoissa olivat oikeastaan ensikertaa olemassa. Ensimmäisenä syötiin hyvät sapuskat kauniissa Koppelon koulun ruokasalissa ja sitten alettiin rakentaa katsomoa. Hanna onnistui tälläämään itsensä Lapin Radion Juha Mäntykentän haastatteluun ja pääsi puffaamaan esitystä.

Yleisöä tuli kivasti ja esityksestä pidettiin. Iltamiin jäi kymmenkunta kyläläistä. Eniten äänessä pensaslaisten lisäksi olivat Martti Peltomaa, Martti ja Leila Salo ja Ilmari Mattus. Kuulimme mukavia tarinoita ja faktoja mm. poroista ja saamelaisista. Yhteislaulujen ja improvisaatioiden lisäksi Ilmari lauloi anelujen jälkeen kauniisti saameksi ja paikalle saapuneet Jiella-yhtyeen tytöt saatiin myös suostuteltua esiintymään. Jutustelun lomassa paistettiin makkarat, tunnelma oli hyvä ja lämmin. Myös paikkakunnan hyttyset olivat innolla mukana riennoissa.

Yöllä, iltamien päätyttyä, Pensas pääsi taas saunaan ja uimaan ihanan lämpimään Ivalo-jokeen. Esko ehti myös kalaan ja nosti kuin nostikin joesta tusinan verran ahvenia, jotka savustettiin aamulla nuotiolla.

5.7. Ivalon kulttuurisihteeri Anita Kumpulainen lahjoitti Pensaan jäsenille tietopaketin Inarista.

5.7. Juha ja Ode haastattelevat Utsjoen monitoiminaista Rauna Guttormia.

5.7. Tien päällä Utsjoki – Karigasniemi-välillä.

5.7. Iltamat Koppelon lakkautetulla koululla

                                               5.7.Pitkäaikainen ystävämme Jari Pensaan kanssa Sarsjoen putouksella Kevolla

6.7. Bussissa pölisee

6.7. Joen ylitys Peurakairassa.

6.7. Vasamerkintää Peurakairassa.

 

6.7. Lapin paliskunnan entinen poroisäntä Hannu Magga valaisee poronhoidon tilaa.

6.7. PEURAKAIRA

Aamusella piti jättää ihana Koppelo, vaikka pitempäänkin olisi kauniissa kyläkoulussa viihtynyt. Vähän kyllä jäi huolestuttamaan koulun kohtalo, kun se ei enää jatka opinahjona. Kuka ikinä sen haltuunsa saakaan, pidä hyvää huolta!

Outi, Masa, Hanna ja Jaana lähtivät Ivaloon lähettämään sähköpostia ja kuvia nettisivuja varten ja muu porukka jäi siivoamaan Koppelon koulua ja laittamaan päivän ruoan. Lähtö venyi myöhäiseksi ja lopulta matkaan kohti Vuotsoa päästiin vasta neljän aikaan.

Vuotsossa tapasimme Oula Maggan, joka johdatteli meidät seuraamaan vasamerkintää. Ennen kuin päästiin perille, piti matkaa taittaa pitkä varvi hiekkatietä. Vanha bussirouvamme ei ollut aivan valmis moiseen retkeen ja hiekkapölyä tuli sisään joka raosta. Kaiken maailman vaatteet ja rätit saivat uuden elämän hengityssuojina, kun yritimme estää hiekkaa menemästä henkeen. Perille päästiin uudessa värityksessä, kaikki bussissa ollut oli vaaleanruskeassa hiekkapeitteessä.

Bussilla ei voinut ajaa aivan perille asti, joten taivalsimme metsän läpi kohti porotokkaa. Taipaleelle kuului myös joen ylitys. Kengät ja housut sidottiin kaulalle ja lähdettiin kahlaamaan. Valittu joenylityspaikka oli kuitenkin vähän liian runsasvetinen ja yksi jos toinenkin kasteli auttamatta vaatteensa. Juha löysi onneksi hieman matalamman kohdan, josta päästiin vastarannalle kuivin alushousuin. Juuri kun olimme päässeet joesta yli, Masa sai puhelun Hannu Maggalta. Porotokka oli tulossa kohti joen rantaa ja häiriintyisi meistä, jos olisimme jo paikalla. Niinpä palasimme takaisin toiselle rannalle seuraamaan ihmeellistä näytelmää.

Aluksi kuului kova jyty ja kohta alkoi kuulua porojen mylvintää ja mönkijöiden moottorin pärinää. Kohta näimme yli kaksituhatpäisen porotokan. Lauma rynni joen rantaan hirveällä vauhdilla. Tuntui erittäin hyvältä ratkaisulta, että saimme seurata tokkaa joen toiselta puolelta.

Porot ajettiin pienempään aitaukseen ja uskaltauduimme joen yli lähemmäksi. Poroja juoksutettiin ympäri aitausta ja vasat otettiin kiinni suopungilla ja merkattiin numerolapulla. Vasat oli merkattu yllättävän äkkiä. Sen jälkeen uupuneiden porojen annettiin levätä ja vasojen löytää emonsa. Tässä välissä ehdimme hieman jututtaa poromiehiä. Juteltiin poroelinkeinon tulevaisuudesta ja vähän Greenpeacestakin. Vanhemmille poromiehille heräsi nimittäin epäilys, että edustamme järjestöä. Kävi ilmi, että miesten mielestä keskustelun herättäminen on hyvä asia, mutta toiveena oli, että asiat voitaisiin sopia paikallisesti ilman ulkomaalaisten asiaan sekaantumista.

Tulevaisuuden kuva ei ollut kovin positiivinen. Porojen pitäminen tuntui olevan enemmänkin elämäntapa, kuin tuloja tuova työ. Mönkijöiden ja muun koneellistumisen myötä porojen hoitoon kuluu yhä enemmän rahaa. Toisaalta metsäalueiden pienentyminen on johtanut siihen, ettei kovin isoja tokkia voi enää pitää ja mitä pienempi tokka, sitä vähemmän siitä tulee tuloja.

Varsinaista korvien merkintää emme enää jääneet seuraamaan, vaan lähdimme jatkamaan matkaa kohti Peurakairan erämaata ja Tämäkän porokämppää. Matkalla pysähdyimme Vaulonjoelle kalaan. Esko nosti ahvenia, Juha harjuksia. Matkaa jatkettiin kolmen aikaan yöllä. Tämäkän kämpälle piti vaeltaa metsän ja suon läpi nelisen kilometriä, joka on muuten aika pitkä matka rinkka selässä keskellä yötä, valtavien hyttys- ja paarmalaumojen pörrätessä ympärillä.

Perillä kämpällä oltiin kuuden jälkeen. Siinä sitten juotiin aamukahvit ja syötiin vähän,  saunottiin ja uitiin jääkylmässä purossa. Tai pikemminkin voisi puhua vedessä makaamisesta, koska puro oli sen verran matala, että puroon piti heittäytyä vatsalleen, jos halusi kastua kokonaan. Vesi oli niin kylmää, että taskussa velliksi sulanut suklaa muuttui takaisin levyksi reilun minuutin purossa pitämisen jälkeen. Tuli mukavan raikas olo ja oli hyvä panna maaten. Uni tuli kahdeksan aikoihin.

7.7. PEURAKAIRA

Aamu oli meillä vasta iltapäivällä. Heräilimme kahden aikoihin, söimme puuron ja kävimme aamu-uinnilla purossa. Esko ja Hippi lähtivät kalaan ja Ratsi  lähti kävelemään lähimaastoon kera Johannan, joka liittyi seuraamme Koppelossa. Muu jengi lähti päivävaellukselle erämaan maisemiin. Masalla oli kartta ja kompassi ja niitten kanssa edettiin metsässä, jonka ainoa tuskin havaittava polku oli muurahaisten tekemä.

Vaelluksen ensimmäinen etappi oli pieni suolampi, jossa hikisimmät ja rohkeimmat kylpivät. Seuraavaksi noustiin Törmäsvaaran laelle ja kolmiomittaustornilla pysähdyttiin suklaa-pähkinä tankkaukselle. Kaunis on koskematon aarniometsä ja sen lukemattomat kelot ja juurakot. Luonto on aikamoinen kuvanveistäjä. Tosin Peurakairan on metsähallitus merkinnyt talousmetsäksi, joten saapa nähdä, kuinka kauan koskematon kauneus säilyy. Edelliset hakkuut on tehty 90-luvun alussa. Itseasiassa näimme hakkuualueet kun ajoimme bussin tien varteen, josta sitten lähdimme kohti Tämäkän kämppää.

Viitisen tuntia vaellettuamme, pitkän ja raskaan suotaipaleen jälkeen pysähdyimme kuivemmalle saarekkeelle keittämään trangialla ateriat. Nuotiokin pistettiin pystyyn pannukahvia ja makkaraa varten ja meinasimme samantien polttaa koko saarekkeen, kun emme huomanneet ottaa kuivia neulasia ja lehtiä pois nuotion ympäriltä. Onneksi olimme suon ympäröimiä. Juoksimme rahkasammalta nuotioon ja sen ympärille ja tuli pysyi aisoissa. Syödessä ihastelimme ympärillä levittäytyvää valkeaa tupasvillamerta yllämme kirkkaan sininen taivas. Vain paarmojen ja hyttysten miljoonaparvet häiritsivät rauhaamme. Onneksi tuli ostettua hyttyshattu halpahallista, ilman sitä olisi todella ollut tukalaa. Hyttys-myrkystäkin oli toki apua, kunnes se loppui kesken. Sen jälkeen oli turvauduttava Utsjoella kuulemamme vanhaan kikkaan, suopursuun. Hieroimme sitä ihoon ja se tepsi kuin tepsikin!

Ruoan jälkeen oli edessä taas pitkä suopätkä. Vatsa täynnä mättäältä mättäälle tarpominen tuntui uuvuttavan aika nopeasti. Pääsimme reilun tunnin päästä metsään jossa vaelsimme päästäksemme seuraavalle etapille, lammelle, jossa oli jälleen tarkoitus uida. Lampea ei alkanut kuitenkaan näkyä ja uumoilimme, että olimme menneet länsi-puolelta sen ohi. Aikaa oli kulunut aikamoisesti, joten päätimme yksissä tuumin suunnistaa suoraan kämpälle. Tuttuja maisemia ei kuitenkaan alkanut näkyä. Harhailimme aikamme, kunnes tajusimme, ettemme olleetkaan Kivi-Tämäkällä, kuten tarkoitus oli ollut, vaan olimme jotenkin onnistuneet kiertämään takaisin Törmäsvaaralle. Kämpälle päästiin turvallisesti, mutta aika uupuneina. Kävelyreissuun meni lähes 11 tuntia.

Sauna ja puro virkistivät kivasti ja iltapalaksi grillattiin kasvisveneitä ja makkaraa, sekä Eskon ja Juhan nappaamia kaloja. Tai aamupalaksikin sitä olisi voinut kutsua, sillä kello oli kuusi, kun nukkumaan vihdoin päästiin. Unta häiritsivät hyttyset, jotka olivat salakavalasti vallanneet kämpän.

7.7. Pensas vaeltaa jälleen.

7.7. Peurakairan tupasvillameri.

7.7. Vaellustauko Kavioaavan reunalla Peurakairassa

7.7. Pensas saapuu aamuyöstä Lapin paliskunnan Tämäkän porokämpälle.

 

8.7. Kokous maailmanrauhasta Peurakairan Kivitämäkällä.

8.7.PEURAKAIRA/PYHÄTUNTURI

Heräilimme kymmenen aikoihin. Osa ihmisistä lähti vielä aamulenkille edellisenä päivänä ohitetulle Kivi-Tämäkälle, loppuosa jäi siivoilemaan kämppää ja pakkailemaan tavaroita. Sitten oli taas edessä vaellus suon ja metsän läpi takaisin bussille. Aika pitkältä matkalta se neljä kilometriä tuntui myös helteessä huonosti nukutun yön jälkeen. Oli todella ylellistä istua bussin kyydissä ja katsella maisemien vaihtumista.

Vuotsossa pysähdyttiin jälleen. Johanna jätettiin kyydistä ja alettiin siivota bussia hiekkamyrskyn jäljiltä. Kaikki tavarat oli kannettava ulos ja pyyhittävä ja koko bussi pestiin lattiasta kattoon. Operaatio vaati kolme tuntia. Siivouksen päälle syötiin ja lähdettiin kohti Pyhätunturia. Jotenkin kummasti kaikille tuli uni silmään heti bussin startattua. Onneksi Ratsi pysyi hereillä ja bussi tiellä. Pyhätunturilla oltiin perillä yhdentoista aikaan. Oli mahtavaa saada nukahtaa sängyssä suihkun-raikkaana.

9.7. PYHÄTUNTURI

 Aamu alkoi taas kuurauksella. Tällä kertaa siivouksen kohteena oli bussi takaosa ja sivuluukut, esitysten lavasteet ja puvut, sekä erämaassa ryvettyneet omat vaatteet. Pyykkikoneellisia tuli kuusi ja bussia ja siinä olleita tavaroita pestiin kaksi tuntia. Maria, Antti ja Masa lähtivät puffikierrokselle läheiseen kauppa-keskittymään, mainostamaan Kullervoa ja Don Quijotea.

Esitys alkoi neljältä kuumissa merkeissä. Varjossa oli 28C, esityspaikalle paistoi aurinko, eikä tuuli juuri käynyt. Hiki virtasi, mutta onneksi yleisö tykkäsi. Kannatti esiintyä. Eräskin pariskunta oli nähnyt Kullervon jo Kemijärvellä ja oli varta vasten tullut katsomaan esityksen uudestaan.

Esityksen jälkeen treenattiin Don Quijotea seuraavaa päivää silmällä pitäen, käytiin uimassa ja saunottiin. Saunan jälkeen viriteltiin vielä iltamatreenit. Musiikki raikasi ja vähän siinä tuli suuta kostutettua. Lähdettiin sitten vielä parille läheiseen hotelliin, jossa juhlittiin häitä. Humppabändi soitti ja Pensas tanssi. Jatkot pidettiin bussissa. Paikallinen nuoriso, mm.morsiammen ja sulhasen pojat, kertoilivat elämästään ja suunnitelmistaan. Otettiinpa ennen nukuumaanmenoa yksi painiottelukin. Pohjoinen voitti Pensaan niukasti.

9.7. Bussin siivousta Vuotsossa.

9.7. Pyhätunturin taidepajan puuhanainen Katja Juntikka ja assistenttinsa.