26.7. VILPPULA
Pensas
lyhensi univelkojaan tai ainakin niiden korkoja ja heräili
Elämänmäen aamuun lähempänä iltapäivää. Meidän oli määrä
pysähtyä tähän etappiin viikoksi vetämään henkeä ja miettimään
ryhmämme toimintaa ja tulevaisuutta. Tähän tarkoitukseen
ympäristö oli kutakuinkin täydellinen.
Katajamäen
yhteisön koti sijaitsee vanhan ja vehreän metsän keskellä,
Elämänmäen kupeessa, jonne tohtori E.W Lybeck 1905 perusti
hermoparantolan, jossa harjoitettiin erilaisia vaihtoehtohoitoja
kuten sauna- ja yrttihoitoja sekä valohoitoja, joissa tutkittiin
ja kokeiltiin auringonvalon parantavaa vaikutusta. Potilaat mm.
oleilivat auringon suuntaan avonaisilla lavoilla ottaen
alastomina ilmakylpyjä. Ilmalavoja eli ”linnunpesiä”
rakennettiin myös puihin. Niissä potilaat oleskelivat, yöpyivät
ja jopa asustelivatkin. Useiden aikalaistaiteilijoiden tiedetään
käyttäneen linnunpesiä.
Pensaan
taiteilijat eivät päätyneet linnunpesiin, mutta pääsivät kyllä
useaan otteeseen nauttimaan toisena keskeisenä hoitomuotona
käytetystä saunasta, tosin tällä kertaa ilman hiekkakylpyjä ja
vesiliukumäkeä Elännejärveen, jota ei ikävä kyllä enää ole
olemassa.
Katajamäestä
löytyvässä kirjassa, jossa kerrotaan luontaishoidon isäksi
mainitusta tohtori Lybekistä ,sanotaan saunan olevan pyhä
paikka, jossa tapahtuu tarpeellisen puhdistautumisen lisäksi
myös ihmiselämän tärkeät tapahtumat syntyminen, sairauden hoito,
rauhan solmiminen ja kuolleen peseminen. Lisäksi kerrotaan
ystävämme Lönnrotin todenneen, että ”saunan tehtävä on saada
hienlähtö kohtuullisesti enennetyksi ja ruumis alkaa rauweta.
Myös rasittuneille, väsyneille ja viluisille työmiehille sauna
on iltasilla hyvin terveellinen ja estää monta tautia
tulemasta.” Näiden viisaiden saunomiseen kohdistuvien sanojen
johdosta ryhmämme, joka istuu vähintään kolmasosan kiertueajasta
vaihtuvilla lauteilla, kunnioitus suurta Eliasta kohtaan syvenee
syvenemistään.
Elämänmäen
parantolan toiminta lakkautettiin 1917. Sen jälkeen rakennus on
toiminut mm. vanhainkotina ja kesäsiirtolana. Nykyiset asukit
löysivät paikan 90-luvun alussa. Tällä hetkellä yhteisössä
elelee reilu kymmenen ihmistä. Joukosta löytyy monenlaista
osaajaa kansanparantaja hierojasta huovuttajaan ja
metsäpuutarhaviljelijään.
Niin ikään
tilalta löytyy aina monenlaista puuhattavaa, jonka parissa
Pensaskin pääsisi lähipäivinä suorittamaan työpalvelua.
Tiistaipäivämme koostui lähinnä alueeseen tutustumisesta - väki
mieli metsäpoluille, Elännejärveen ja mustikkaan. Iltasella
kokoonnuttiin sitten Kartanon terassille mustikkapiiraalle ja
jutustelemaan asukkaiden kanssa. Myöhemmin Pensas sytytti vielä
tulet tiipiiseen ja keskusteli toimintaperiaatteistaan
yhteiskunnallisuus, vaeltavuus ja ekologisuus.