KIERTUEPÄIVÄKIRJA
6.6. - 15.6. 2004 |
6.6. On kesäyö...
|
Sunnuntai 6.6.
Myöhään sunnuntai-iltana
tilaajamme, kansalaisopiston rehtori Maija-Leena Kemppainen ja
tyttärensä Erika avasivat meille oven Kipinään, joka on vanha
paloasema, nykyinen kansalaisopisto ja joka toimi Pensaan kotina
yhden vuorokauden ajan. Jääkaapin muhkeat patongit sammuttivat nälän,
janon sammuttaminen osoittautui hivenen vaikeammaksi. Vieremän
viimeisen baarin kalustoa lastattiin juuri peräkärryyn Pensaan
edustuksen ehtiessä paikalle.
Pensas siirtyi parkkipaikalle
Rosinanten suojiin nielaisemaan pienen pettymyksensä. Hengailu
Rosinantessa herätti paikallisten uteliaisuuden siinä määrin,
että muutaman ohiajon jälkeen paikallisia poikia tuli kyselemään
ketä olemme ja löytyykö ryhmästä hyvän näköisiä tyttöjä.
Jenni, Jukka ja Outi lähtivät vielä yökävelylle ja löysivät
ainakin huikean vaijeriradan-tyylisen, jota pitkin laskettelivat.
|
Maanantai
7.6.
Uusi viikko alkoi
reippaasti. Jaana, Outi, Ratsi ja Rosinante pyyhälsivät
aamuvarhaisella retkelle Talaskankaan luonnonsuojelualueelle,
josta palasivat mukanaan pussillinen naavaa. Naavaa
käytettäneen partatarkoituksiin Pensaan tulevissa
esityksissä. Anu, Heljä, Jenni ja Jukka lähtivät
Maija-Leenan kyydillä Museonmäelle, jossa pidettiin kaksi
työpajaa. Aamupäivällä improvisaatiota ja iltapäivällä
tarinateatteria. Paikalle saapui viisitoista innokasta ihmistä
Vieremältä ja sen lähialueilta. Aamun avaukseksi Iisalmen
sanomien toimittaja herätteli työpajojen vetäjiä
kysymyksillä kuten "miksi teette teatteria?"
Työpajat olivat
antoisia. Improvisaatio ja tarinointi sujui Vieremän porukalta
kuin vanhoilta tekijöiltä. Samaan aikaan Kipinässä Kati ja
Malla tutkivat mukanamme matkustavaa syntsaa, josta Malla loihti
esiin mitä eriskummallisempia ääniä. Ääniä tultaisiin
käyttämään tulevilla improvisaatiokeikoilla.
Ruokahuolto
pelasi Vieremälläkin loistavasti. Päivän aikana Pensaalle
tarjottiin kaksi maittavaa ja runsasta ateriaa paikallisessa,
varsin viihtyisässä, palvelutalossa. Viimeisiä kääretortun
murusia niellessään pensaslaiset tunsivat itsensä niin hyvin
ravituiksi että keppihevosten selkään nouseminen tuntui
raskaalta ajatukselta. Kohta hevoset saivat kuitenkin kyytiä,
kun Don Quijote lähti seikkailemaan Museonmäen pihamaalla.
Yleisöä oli paikalla mukavasti ja palaute kiittävää. Pensas
jätti Vieremän hyväntuulisena. Visiitti oli kaikin puolin
onnistunut. Päivän aikana suurin osa pensaslaisista käytti
myös äänioikeuttaan paikallisessa kirjastossa.
Rosinante kulki
kohti Nurmesta, saapui sinne myöhäisillasta ja asettautui
lepäämään koulun pihamaalle. Kulttuurisihteeri Taina
Pulkkisen opastuksella Pensas asettui taloksi.
Tämän
tehtyään pensaslaiset lähtivät ottamaan tuntumaa seuraavan
illan improkeikkapaikkaan, olutravintola Obottaan.
Vieraanvaraisempaa paikkaa saa hakea. Hyvällä huumorintajulla
varustettu baarihenkilökunta kestitsi revohkaamme mitä
mainioimmin ja jopa lainasi takahuonettaan painitarkoituksiin.
Kati ja Jenni ovat ottaneet missiokseen painia jokaisella
kiertuepaikkakunnalla.
|
7.6. Matkalla Talaskankaan
luonnonsuojelualueelle näkyi yllättävän paljon
hakkuualueita...
|
8.6. Sankarillinen Kaarlo.
|
Tiistai
8.6.
Varsinainen
esityspäivä sujui donkkari ja- improtreenien parissa sekä
lepäillen. Nurmeksen esitys vedettiin komeissa
harju/järvimaisemissa. Ilma oli erittäin kylmä, mutta onneksi
paikalle saapui kuitenkin jokunen ihminen. Heidät viltitettiin ja
pensaslaisetkin onnistuivat välttymään hypotermialta kuka
mitenkin. Toppatakki mukaan kesäkiertueelle ei ole hullumpi
ajatus jos kotimaasi nimi on Suomi. Donkkarin jälkeen Pensas
pika-tankkasi ja kokosi itsensä ja latautui illan toiseen
esitykseen. Kymmentä minuuttia ennen improkeikan alkua yleisö
koostui Tarmosta, iloisesta Hurriganesin ystävästä. Akateemisen
vartin jälkeen tupa alkoi kuitenkin täyttyä ja ilta sujui
varsin rattoisasti. Puolenyön aikaan matkasimme vielä seuraavaan
etappiimme, joka oli Lieksa.
|
Keskiviikko 9.6.
Lieksassa
emäntänämme toimi Jukan mummo Lyyli. Aamun aloitukseksi
putsasimme Rosinanten matkan lioista. Tämän toimenpiteen jälkeen
Lyylin loihtimat lihapullat tekivät hyvin kauppansa. Vatsat
täynnä lähdimme tutustumaan Lieksan kirpputoritarjontaan (4
kpl!!) ja mukaan tarttuikin jos jonkinlaista. Ennen illan showta
aikaa jäi vielä toisellekin sukulaisvierailulle. Osa porukasta
järjesti pienimuotoisen konsertin Jukan toisen mummon ja ukin
olohuoneen nurkassa ja sai palkkioksi makoisaa marjamehua ja
kääretorttua.
Lieksan Donkkari sujui turvallisesti
järjestysmiesten valvovien katseiden alla. Kiitokseksi saimme
vielä suklaalevyt matkaevääksi. Esityksen jälkeen alkoi
kiertueen pisin bussiosuus välillä Lieksa Ylivieska. Rosinante
jaksoi väsymättä ensiksi Nivalaan, jossa Katin äiti tarjosi
uupuneille matkustajille herkullista yöpalaa ja siitä eteenpäin
aina Ylivieskaan asti.
|
9.6. Tis is pensas-hjuumor!
|
10.6. Ylivieska-talolla Heljä,
Elisa Männistö ja Jaana.
10.6. Ylivieskan
teatterityöpajan loppusatoa; Tiinan, Hannan ja Kaisan esitys
"UNISSAKÄVELIJÄ".
|
Torstai 10.6.
Ylivieskassa majapaikkanamme oli
nuorisotila nimeltä Sputnik 2022, emäntämme nuoriso- ja
kulttuuriohjaaja Elisa Männistö. Sputnik oli entinen lestadiolaiskirkko joten tilaa
piisasi niin paljon että eksyä meinasi. Nuorisoon on Ylivieskassa
selvästi panostettu, niin monenmoista Sputnikista löytyi.
Pensaslaiset kävivät niin ahnaasti Suosikki- ja Demi- lehtien
kimppuun, että saataisi luulla heidän kaipaavan omiaan, jo taakse
jääneitä nuoruusvuosiaan. Osa Sputnikin nuorista oli hakenut EU:lta rahoitusta omaan toimintaan; mm. teatterin tekemiseen.
Jaana
ja Outi suunnittelivat ja ohjasivat 11-16-vuotiaille nuorille
työpajan aiheesta "havainnosta esitykseksi". Rohkeat tytöt hiipivät
pitkin pihapiiriä silmät kiinni ja sanomansa mukaan havaitsivat
itsestään, toisistaan ja ympäristöstään jotain, jota olivat
aina kuvitelleet itsestäänselvyydeksi. Työpaja päättyi
railakkaisiin esityksiin.
Muut pensaslaiset viettivät aikaa
pyykkihuollon ja rentoutumisen parissa. Ruoka tuli talon puolesta ja
hyvää olikin. Sen valmisti Unkarista vaihdossa ollut nuori mies,
jota Jaana ja Outi myöhemmin myös haastattelivat. Illalla Pensas
kokousti Sputnikin yläkerrassa, alakerrassa nuoriso teki pizzaa ja
lauloi karaokea.
|
Perjantai 11.6.
Ratsia kutsuivat työt
pääkaupungissa ja hän joutui jättämään Pensaan viikonlopun
ajaksi. Sade aiheutti meille harmaita hiuksia. Vaikka Sputnikista
tilaa löytyikin, olisimme mieluummin esiintyneet ulkotilassa.
Puolta tuntia ennen esitystä sade taukosi ja ryntäsimme
rakentamaan katsomoa Sputnikin pihaan. Sade katsoi kuitenkin
asiakseen palata kun viimeinen lankku oli paikoillaan.
Myönnettäköön että meiltä pääsi muutama kirosana. Lankut
takaisin autoon ja muut releet sisälle. Kiertueen toista
sisäesitystä saapui seuraamaan mukava määrä ihmisiä sekä
Niila niminen spanieli. Ylivieskasta Pensas suuntasi Iihin.
Emäntämme Elisa ajoi vielä peräämme huoltoasemalle tuomaan
unohtuneet ruusut. Rosinanten etuosa alkaa olla kesäisen vehreä
innokkaiden kukittajien ansiosta.
Iltasella saavuimme Iin Sillat -
motelliin joka sijaitsi kauniin järven rannalla. Motellissa meitä
odotti jääkaappi täynnä ruokaa, sängyt, sekä pisteenä iin
päällä sauna. Osan saunoessa pieni ryhmä lähti tutkimaan
ympäristöä ja tulevaa esiintymispaikkaa. Matka puutalojen halki
vievää pientä tietä pitkin toi mieleen Eemelin kotokylän
Kissankulman. Esiintymispaikka näytti lupaavalta ja päätettyään
esiintymissuunnan tutkimusryhmä päätyi iltaolusille paikalliseen
Pub Tuuliajoon.
|
11.6. Varjo seuraa leijonaa.
|
12.6. Vanhassa Iin Haminassa asuu
Veikko Veijola.
|
Lauantai 12.6.
Aamupalan jälkeen lähdimme
valmistelemaan esiintymispaikkaa. Ajoimme uhkaavan sateen pois ja
saimme esiintyä ulkona. Esiintymisen jälkeen menimme vielä
motellille saunomaan ja Jenni heitti talviturkkinsa motellin takana
virtaavaan jokeen. Samaan aikaan Jaana ja Outi tutkivat Iitä ja
kävivät vierailulla erään paikallisen kodissa. Emäntämme
Aini Autio tarjosi meille yhdessä kulttuurisihteeri Paula
Suutarin kanssa maistuvaa keittoa ja rieskaa ravintola Huilingissa, tunnelmallisessa paikassa,
jonka hirsiseinillä
roikkui vanhoja tukinuittokuvia.
Iistä Rosinante lähti kohti
Oulua ja kolmea vapaapäivää. Tunnelma oli hilpeä.
Oulussa majoittauduimme Tuiran
nuorisotilaan ja ilta kului biljardin ja jalkapallon merkeissä.
Myöhemmin lähdimme tutustumaan Oulun yöelämään. Bar 45 saikin
loistavalla musiikkivalikoimallaan pensaslaiset tanssimaan itsensä
läkähdyksiin, jonka jälkeen uni maistui hyvältä.
|
12.6. Hämmentävässä
kuvasarjassa...
|
... Jaanan on korvannut Puu!
|
Sunnuntai 13.6.
Oulussa kemuilun jälkeen
pensaslaiset mielivät luonnonrauhaan. Lähiseudulta löytyi
Perämeren helmeksi itseään tituleeraava Hailuoto. Ja kyllä,
helmi se oli. Rosinante pakattiin lauttaan ja Pensaan tyttöjen ja
poikien oli vaikea pysyä aloillaan. Piti käydä lautan nokassa
ottamassa tyrskyjä naamalleen tai kiipeillä yläkannelle.
Merimatka kesti 25 minuuttia. Rantautumisen jälkeen autoiltiin
vielä parikymmentä kilometriä Rantasumpun leirintäalueelle.
Porukalla oli ollut ilmiselvä nuotion kaipuu sillä se oli
pystyssä alta aikayksikön. Osa porukasta kyykki käpyjä
keräämässä, kuivat sellaiset kun saavat aikaan hyvän roihun,
osa taas valmisti murkinaa notskilla paistettavaksi. Kaarlo uhrasi
tuleen myös erinäisiä yökerhojen pääsylippuja, joita oli
kertynyt taskuunsa merkittävä määrä.
Ruokailun jälkeen Anu, Jenni,
Kati ja Malla järjestivät tupaantuliaiset uudessa telttakodissaan.
Ohjelmassa oli musiikkiesitys, boolia, varjokuvaesitys sekä
diskopallo teltan katossa (Jennin löytö Lieksasta). Ilta jatkui ja
venyi tuleen tuijottelemisen ja jutustelun merkeissä. Loppuyöstä
porukan urheimmat Jenni, Niila ja Kaarlo kävivät meressä muiden
kauhistellessa ja kannustaessa rannalla.
|
13.6. Pensas pääsi jälleen
henkiseen kotiinsa - nuotion ääreen!
13.6. Tupaantuliais-tunnelmia
teltasta.
|
14.6. Sunajärven
joutsenpariskunta.
14.6. "Kerro se rusinoin", eli viesti seuraaville
tulijoille.
14.6. Kuva-arvoitus: Onko kuvassa
A) Hailuodon meren hylkäämä vanha majakka B) Muumitalo vai
C) Kuuraketti ?
|
Maanantai 14.6.
Aamuseitsemältä Jukkaa satoi
silmään. Eikun loimea eli pressua Rosinanten selkään.
Ensimmäinen ketä Jukka yritti herättää avukseen oli Niila.
"Terveisiä sotaveteraaneille. Kyllä sä pärjäät.",
sanoi tuottaja ja käänsi kylkeään. Kaarlo, Jaana ja Outi
onnistuivat karistamaan unet silmistään hetkeksi. Ystävällinen
pressupartio peitteli myös telttalaiset jotka olivat untenmailla
koko hälytystilan ajan. Muutama tunti lisäunta ja Pensas heräili
uuteen aamuun. Outi keitti puuroa ja kahvia jotka maittivat kylmän
yön jälkeen. Rosinante lähti hakemaan Ratsia, joka palaili Pensas-
meininkeihin Stadin reissultaan.
Puolenpäivän aikaan porukka
lähti pienempinä joukkioina vaellukselle kohti Sunijärven
autiotupaa, matkaa yhteen suuntaan n. yhdeksän kilometriä. Jukka,
Kaarlo ja Niila jäivät kalalle leirintäalueen liepeillä
sijaitsevan tuulivoimalan juurelle. Vaelluspolku ja maisemat olivat
metsäisiä. Meren kohina kuului muutaman sadan metrin päästä.
Hyttyshyökkäystä lukuun ottamatta metsässä kulkeminen oli varsin
rentouttavaa. Sunijärvellä ensimmäistä ryhmää ( Anu, Jenni,
Kati ja Malla) vastaanotti joutsenpari. Evästauon jälkeen meren
äänet kävivät vastustamattomiksi. Rantaan piti päästä ja
äkkiä. Löysimme vanhan komean puurakenteisen majakan sekä
kilometritolkulla rantaviivaa, jota pitkin päätimme palata
leiriin. Tuuli ja meren tuoksu tuntuivat uskomattoman raikkailta
metsässä talsimisen jälkeen.
Silmänkantamattomiin jatkuva meri
kaikessa karuudessaan herätti suurta kunnioitusta ja pienuuden
tuntua. Pari kertaa olimme joutua konfliktiin lintujen kanssa.
Ilmeisesti ohitimme turhan läheltä Tiiran(?) pesän. Näin
päättelimme koska pitkänokkainen elikko lensi parikymmentä
senttiä Katin pään yläpuolella ja antoi tiukkaa kommenttia.
Lopulta lintuset kuitenkin ymmärsivät että tulimme rauhan
aikeissa, sillä lensivät takavasempaan.
Pitkän aikaa
rantavaelluksemme sujui mutkitta. Sukkahousuinen Katikin sai
reppuselkäkyydin Mallalta kahlausta vaativan suistokohdan yli.
Pyrkimyksemme päästä leiriin asti rantaa pitkin piti laittaa
jäihin siinä vaiheessa kun ihmeellinen luonto taikoi eteemme
yhdistelmän, joka sisälsi suonsilmäke-henkisiä lätäköitä ja
lisää kiukkuiselta kuulostavia lintuja. Paluu metsäpolulle. Kun
mittarissa alkoi olla parikymmentä kilometriä alkoi Ruotsin
armeijan maihari nousta hitaammin ja vähemmän korkealle. Perille
päästyämme olo oli euforinen ja sauna hoiti kipeytyneet lihakset.
Iltanotskilla yksi jos toinenkin
haukotteli huomattavasti
edellisiltaa aikaisemmin. Jaana, Ratsi ja Outi puuttuivat tämän
illan nuotiolta koska he jäivät yöpymään Sunijärven tuvalle.
Tämän kolmikon muodostama ryhmä lähti matkaan viimeisenä ja
suuntasi ensimmäiseksi Perämeren tutkimusasemalle, jossa
ystävällinen amanuenssi Kyösti Marjomäki esitteli tutkimusaseman
toimintaa, kertoi Hailuodon alueen luonnon tilasta sekä omasta
tutkimuksestaan lintujen lämmönsäätelyn parissa. Keskustelun
lopuksi Kyösti evästi vielä vaeltajia toiveikkaalla
suhtautumisella elämään ja tulevaisuuteen maapallolla. Elämä
jatkuu ja ihminen ei ole kaiken napa. Yön autiotuvalla kolmikko
vietti uiden, syöden ja nuotion äärellä lähes yöttömästä
yöstä nauttien. Seuraavana päivänä Jaana ja Outi palasivat muun
Pensaan pariin ja Ratsi lähti Sodankylään Motelli Skronklen
keikalle.
|
Tiistai 15.6.
Yhdeksältä aamulla alkoi armoton
bussinsiivous ja puuronkeitto. Tuli puhdasta ja tuli puuroa.
Perämeren helmi jäi taakse ja matka jatkui ensiksi Ouluun, jossa
Jennille hankittiin uusi hampaankappale Savonlinnan "lasinen
vesipullo lujaa suuhun"- episodissa menetetyn tilalle. Päivän
Oulussa hengailun jälkeen lähdettiin kohti Kokkolaa.
|
15.6. Pensas etenee tuulivoimalla!
|
Ylivieskan
kaupunginsihteeri Tapani Vierimaa.
|
HAASTATTELUT
7.6.
kansalaisopiston rehtori Maija-Leena Kemppainen, Vieremä
8.6.
kirjastovirkailija Taina Pulkkinen, Nurmes
10.6. vapaaehtoistyöntekijä
Tibor Varga (Unkari), Ylivieska
11.6.
kaupunginsihteeri Tapani Vierimaa, Ylivieska
nuoriso- ja
kulttuuriohjaaja Elisa Männistö, Ylivieska
12.6.
Kirjastotoimenjohtaja Aini Autio, Ii
Kulttuurisihteeri
Paula Suutari, Ii
14.6.
Perämeren tutkimuskeskuksen amanuenssi Kyösti Marjomäki, Hailuoto |
|