KIERTUEPÄIVÄKIRJA  10.7. - 17.7.

10.7. PYHÄTUNTURI

Pyhätunturilla elettiin sesonkiajan ulkopuolista aikaa. Se kuului hiljaisuutena ja näkyi autiutena. Pensaspa ei siitä ollut moksiskaan vaan esitti reippaan Don Quijoten paikalle saapuneille. Esityksen jälkeen Tunturin taidepajan puuhanainen Katja Juntikka haastatteli Pensaan ja Pensas Katjan. Saimme kuulla Tunturin taidepajan toiminnasta, joka perustuu yhteistyöhön paikallisen nuorison kanssa.

Nautittuaan Masan pallogrillaaman aterian Pensas läksi tutustumaan Kuruteatteriin joka oli sanalla sanoen ihmeellinen. Noin kilometrin matka Kuruteatterille kuljettiin pitkospuita pitkin, korkeiden rakkakiviseinämien välissä.

Kuruteatterissa järjestetään vuosittain mm. Pyhä Unplugged- festivaali, jossa Ratsi ja Esko ovat Motelli Skronklensa kanssa vierailleet. Kurun tarjoama luonnonakustiikka onkin omaa luokkaansa ja Pensaskin improvisoi mandoliinilla, kitaralla, huilulla, viululla, munniharpulla ja ympäristöstä löytyneillä esineillä muutamia meditatiivisia kappaleita.

Päivä oli muutenkin musiikillisesti tuottoisa. Antti performoi kipaleet nimeltä Simpukkasafari ja Kolmipäinen Kurpitsa. Niin ikään Anu naputteli marimbasta kepeän ska-vaikutteisen rytmin Ratsin ja Jennin tukemana.

 

 

10.7. Pyhätunturin valtaisa Kuruteatteri.

10.7. Ryhmäkuva Pyhätunturin Don Quijoten jälkeen.

10.7 Pensas jamittaa pyhätunturin valtaisassa kuruteatterissa.

10.7 Outi eläytyy Kuruteatterissa.

11.7. KUHMO

Pensaiden kaikki laulavat linnut aamulla ennen seitsemää... Kello soi viideltä ja tämä tarkoitti sitä, että monen osalta yö jäi melko lyhyeksi. Kurun vierailun jälkeen nääs maittoi saunominen. Lisäksi Juhalle, Jennille, Anulle ja Marialle on kehittynyt huono ja täysin heidän ikäisilleen sopimaton tapa keksiä ns. naapurijäyniä toisilleen. Näistä jäynistä sitä saattaa öiseen aikaan inspiroitua liiaksikin. Jos naapurihuoneesta on keksitty jollain ilveellä huijata sinut ulos huoneestasi ja poissaolo-aikanasi pedillesi on ilmestynyt esim. biojäteastia, ei asiaa ikään kuin voi painaa villaisella. Hmm. No, lapsi on terve kun se leikkii.

Kahvin armeliaalla avustuksella Pensas pääsi kuitenkin ylös, ulos ja lenkille kohti 400 kilometrin päässä odottavaa Kuhmoa. Ensimmäistä kertaa käyttöön otettiin sänkyvuorot, joka tarkoitti kahden tunnin unilupaa makuupaikalla per nenä. Aamu-unisia matkaajia kun oli sen verran monta. Kemijärven tietämillä Rosinante alkoi äännellä tuskaisesti. Maria soitteli bussiparalle ensiapua. Helpotus löytyi Kuusamosta. Rosinante sai uuden vasemman puoleisen eturenkaan laakerin ja hyrisi taas vanhaan tyytyväiseen tapaansa. Ennen Kuusamoa Ratsi sai pariin otteeseen poropujotella, kun tielle asteli poroäiti vasoineen. Suomussalmen kohdalla kaikki kolme hereillä olijaa näkivät myös komean Hiljainen Kansa- tilataideteoksen.

Kuhmossa Pensas esiintyi Kalevala-kylässä, nähtävyydessä, jossa ”menneiden aikojen tarinat, uskomukset ja elämäntavat sekä Kalevalan henkilöt heräävät henkiin.” Kalevala-kylästä löytyy kaikkea Väinölästä Seppä Ilmarisen Pajaan. Itselleen sopivaan maastoon päätyi siis Pensaamme jälleen kerran.

Esityksen jälkeen vierailtiin Juminkeossa, Markku ja Sirpa Niemisen perustamassa kulttuurikeskuksessa, jonka tehtävänä on mm. Kalevalaan liittyvän kulttuuriperinteen vaaliminen sekä kulttuurivaihto Karjalan tasavallan ja Suomen välillä. Juminkeossa Pensas sai tutustua yhteen maailman laajimmista Kalevalan käännöskokoelmista, näyttelyyn vienalaisista perinteen taitajista sekä videoon nimeltä Kalevalan synty. Markku ja Sirpa ovat suuresti avustaneet Pensaan tulevaa Venäjän matkaa, ja ennen kuin Pensas vetäytyi Kuhmon lukion liikuntasaliin harjoittelemaan iltama-ohjelmaansa, evästivät Niemiset meidät isolla pinolla vienalaisia runolaulu-cd:itä ja 'Vienan Satuja'- kirjalla. Viimeistään Juminkeko vierailun myötä aloimme ymmärtää, kuinka merkittäville seuduille pääsisimme aivan kohta.

12.7.AKONLAHTI/VUOKKINIEMI

Pensas oli jälleen jalkeilla seitsemältä. Aamu-aurinko houkutteli jäsen Bergiusta ja jäsen Puskaa uimaan läheiselle koskelle, ja koska iltauinti samaisessa paikassa oli ollut niin positiivinen kokemus, he suostuivat houkutteluun.

Jännittynyt Pensas valmistautui Venäjän rajan ylitykseen, josta olivat kuulleet villejä tarinoita. Maan vaihto sujui kuitenkin varsin rivakasti. Pienen tenkkapoon aiheutti Rosinanten määritelmä. Kyseessä kun ei ole oikein linja-auto eikä erityisautokaan. ”Teatteriauto”, sanoi kuljettaja Raatikainen. Tämä kelpasi. Seuraavaksi oli vuorossa instrumenttien listaus. Kilkuttimia ja kalkuttimia kun ei tästä ryhmästä puutu, alkoi ilmassa olla pientä tuskastumista listan teon aikana. Ja kun olimme varautuneet seuraavaan vaatimukseen, joka olisi kenties Don Quijoten miekkojen takavarikointi, tullimies heittikin käden lippaan ja sanoi: ”Hyvät ystävät, hyvää matkaa.”  ”Kiitos!”, sanoi Pensas ja meni Venäjälle.

Olemme jo useaan otteeseen tänä kesänä olleet ajoituksen mestareita. Pohjoisessa pamahdimme paikalle vasamerkintää näkemään ja Venäjän matkamme onnistuimme aloittamaan suurena Karjalaisena kyläjuhlapäivänä, Praasniekkana. Praasniekasta seuraavana päivänä saa aloittaa heinänteon. Markku ajoi Ladalla edellä, Pensas Scanialla perässä, ja kohta oltiin Akonlahdessa, raja-alueella sijaitsevassa entisessä kylässä, jossa itse herra  Lönnrot  on matkannut runoja keräilemässä.

Akonlahden praasniekka pidettiin Kiitehisjärvellä sijaitsevalla luonnontilassa olevalla niemekkeellä, jossa aikoinaan sijaitsi mm. kirkko ja jonka ympärillä levittyvillä niittyyntyneillä ja metsiintyneillä mailla asui tuhansia ihmisiä. Juurilleen praasniekkaa juhlimaan saapuneilta ihmisiltä Pensas sai kuulla paikan kovasta historiasta. Vuonna 1958 kylä hävitettiin, taloista tehtiin polttopuita ja ihmiset ajettiin karjoineen päivineen umpimetsään, jossa he saivat vaeltaa satoja kilometrejä uusia koteja etsien. Syynä likvidointiin oli se, että Akonlahti sijaitsi liian lähellä Suomen rajaa.

Surullisesta historiasta huolimatta karjalaisten juhlassa oli hieno tunnelma.  ”Armaat rahvaat”, sanoi Markku Nieminen ja piti aloituspuheen, jonka aikana kävi ilmi että seisoimme parasta aikaa kulttuurihistoriallisesti hyvin arvokkaalla maaperällä. Juhlan ohjelmassa oli Uhtuan laulajien mainio esitys, joka sisälsi sekä venäläisiä että suomalaisia kansanlauluja komeine piiri-tansseineen. Pekka Huttu-Hiltunen Kuhmon musiikki-instituutista lauloi vienalaisen Maria Feodorovan lauluja ja kertoi tarinoita Marian elämästä.

Pensas esitti juhlassa luonnollisesti Kullervon, kuuli loppukumarrusten aikana 'bravo' ja 'spasiba'- huutoja ja oli onnellinen sekä mahdollisuudesta saada esiintyä Kalevalan syntysijoilla että esityksen saamasta vastaanotosta. Karjalaiset olivat hyvin vieraanvaraisia Pensasta kohtaan, tarjosivat avokätisesti ruokiaan ja juomiaan ja kertoivat kiinnostavia tarinoitaan. Pekka Huttu- Hiltunen kasvatti Pensaan levykokoelmaa lahjoittamalla meille Maria Feodorovan lauluja. Ennen matkan jatkumista kohti Vuokkiniemeä Pensas vilvoitteli vielä Kiitehisjärven kirkkaassa vedessä.

Vuokkiniemeen Pensas ajeli Kostamuksen kautta, jossa saatiin vaihdetuksi euroja rupliksi. Perillä Vuokkiniemessä Pensasta odotti Rosa Remsu tyttärensä Jelenan ja lapsenlapsiensa Nikolain ja Aleksein kanssa. Ylläpito oli sitä luokkaa, että liikutuimme jo pelkästä iltapalapöydän näkemisestä puhumattakaan piparkakkutaloa muistuttavasta majatalosta ja pihan nurkalla odottavasta saunasta. Laskevassa auringossa Vuokkiniemen kylä näytti niin somalta, että sinne piti päästä saman tein kiertokävelylle. Anu, Jenni, Juha, Antti ja tuttavallinen naapurin koira kävivät mm. hautuumaalla, jonka kirkkaan punaiset/siniset  ristit ja haudoille tuodut muistoesineet kuten kahvikupit, snapsilasit ja tupakat saivat kotomaan standardimittaiset harmaat paasit tuntumaan melko persoonattomilta.

 

 

 

 

 

12.7. Pekka Huttu-Hiltunen Kuhmon musiikki-instituutista lauloi vienalaisen Maria Feodorovan lauluja Akonlahdella.

12.7. Hannu Raatikainen, Pekka Huttu-Hiltunen ja Markku Nieminen Akonlahden maisemissa.

12.7.  Kullervo Akonlahden Praasniekassa eli kyläjuhlassa.

12.7. Praasniekassa oli porukkaa.