18.7. JOENSUU/KITEE

 

Aamulla osa porukasta heräili Kolin maisemissa Tapani Tavin mökillä. Nuotiokahvit ja aamu-uinti herättivät maanantaihin. Osa porukasta starttasi uuteen viikkoon Antin järjestämässä festari-kämpässä, jossa oli niin kuuma, että unien välissä piti käydä pari kertaa suihkussa.

 

Porukka yhtyi jälleen kokonaiseksi Pensaaksi Joensuussa, jossa hoidettiin käytännön asioita, mm. bussia. Scania-huolto teki bussi-vanhukselle lääkärintarkastuksen, josta se selvisi kunnialla. Sillä aikaa kun kulkupeli oli huollossa, ehdittiin tutustua taidekeskus Ahjon näyttelyyn, Joensuun kirjastoon, Pohjois-Karjalan radioon ja Joensuun torin antimiin. Kuka tutustui mihinkin, jotkut vain nauttivat kesäpäivästä nurmikolla. Tutustumisien, huoltojen, ruokaostosten yms. valmistuttua lähdettiin ajamaan Kiteetä kohden.  Matkaa taitettiin musiikin merkeissä, kun Varkauden tori-show oli harjoittelun alla. Myös sänkypaikat olivat kovassa käytössä.

 

Kiteellä meidät vastaanotti kulttuurisihteeri Seppo Savolainen. Majoittauduimme Kitee-saliin, jossa oli mukavan viileä ilmastointi. Ruokailun, shoppailun (mm. uudet pyyhkeet muutamalle) ja pienen levon jälkeen alkoivat jälleen musiikkitreenit, jotka kestivät pitkään. Vasta puoliltaöin päästiin laittamaan ruokaa seuraavaksi päiväksi. Järkytys oli kova, kun huomasimme, ettei ulkona enää paista päivä. Kiteen korkeudella yö jo pimeni muutamaksi tunniksi. Tunnelma oli suorastaan syksyinen.

18.7. Seppo Savolainen esittelee Pensaalle Kiteen kulttuuritoimen tiloja.

18.7. Pensas harjoittelee torispektaakkelia Kitee-salissa.

19.7. Kullervo Kiteen torilla.

19.7 Sofia tuli Kiteelle katsomaan Pensasta.

19.7. Musikantit antavat tahtia Varkauden toriyleisölle.

19.7. KITEE/VARKAUS

 

Aamupalan jälkeen suunnattiin Kiteen torille. Pahaenteiset sadepilvet kerääntyivät yllemme, mutta esityksestä selvittiin kuin selvittiinkin ilman sadepisaroita. Viisi minuuttia esityksen loppumisen jälkeen taivas aukesi ja rekvisiitta tungettiin autoon ennätysnopeasti kaatosateessa. Kantoapuna olivat myös Sofia, Jussi ja Jussin isä Veijo, jotka olivat  tulleet katsomaan esityksen. Pakkaamisen ja ruokailun jälkeen startattiin kohti Varkautta. Sade oli kansamme koko matkan ja vanha vaiva, tuulilasinpyyhkijöiden kiukuttelu, palasi kuvioihin. Onneksi kuljettajayhdistys Raatikainen-Varonen oli neuvokas: pieni pysähdys ja pulttisarja korjasivat vian osaavissa käsissä.

Varkaudessa meitä oli vastassa torin piällysmies Ville Kiljunen sekä äänimies Jere. Nopeassa aikataulussa ei ollut rakoa kunnon soundcheckille, mutta Jere käänteli vipujaan lennossa ihan kiitettävästi. Toriesitys meni kivasti, sketsi-, impro- ja musiikkinumerot mukaelivat toisiaan mukavasti, sadekin lakkasi esityksen ajaksi. Tosin täytyy kyllä ihmetellä, miten vähän Varkauden torilta löytyi tanssijoita. Varsinkin miespuolisille humppaajille olisi ollut kysyntää, kun Pensas jalkautui lavalta toritanssittajiksi. Saatiin sentään parit humpat ja jenkat aikaan.

 

Shown jälkeen istuttiin paikallisessa hetken aikaa, paitsi Varonen, joka oli jälleen tuulilasinpyyhkijöiden kimpussa. Seuraamme liittyi myös Tiiu Kaitalo, jonka pikkuserkku Marianne Konttinen oli auliisti luvannut majoittaa meidät seuraavaksi yöksi. Yösija sijaitsi Leppävirralla, jonne ajelimme kostean nihkeällä bussillamme. Yöuinti läheisellä uimarannalla teki hyvää. Osa jäi vielä juhlimaan Torivastaava-Villen, majoittaja-Tiiun ja Juhan kaverin Antin kanssa, joka myös oli liittynyt seuraamme Varkauden torilla. Loppu porukka meni kiltisti nukkumaan. Kolme viikkoa reissun päällä alkoi jo tuntua yhden jos toisenkin turnauskestävyydessä.

 

19.7. Raatikainen ja Varonen tarantellan tahdissa Varkauden torilla.

20.7. VARKAUS/ ENONKOSKI/  PUNKAHARJU

 

Oli mukavaa nukkua pitkään hulppealla Konttisen maatilalla. Aamulla treenattiin vielä Don Quijotea, tehtiin päiväksi ruoka ja pakattiin. Sitten lähdettiin Enonkosken suuntaan. Matka kulki Tappuvirran lossin kautta ja kyytiä saatiin odottaa sen verran, että ehdittiin lauttarantaan uimaan. Mikäpä voisi olla ihanampaa keskellä hikistä bussimatkaa.

Kun saavuimme perille Enonkosken terapiatehtaalle ja aloimme purkaa Don Quijoten tavaroita, huomasimme potevamme rekvisiittavajetta. Osa tavaroista oli jäänyt matkan varrelle. Vankien ketju oli mitä ilmeisimmin jäänyt viettämään vapaita Pyhätunturille, mutta kukaan ei keksinyt Hohtavan kuun ritarin kilven tai kypärän olinpaikkaa. Onneksi hätä keinot keksii ja kehitimme ennätysajassa uudet rekvisiitat: kypäräksi kelpasi roudarinteipillä teipattu huopapipo. Samassa tuoksinassa Esko korjasi myös katki mennen miekan.

Esityksen jälkeen tutustuimme Terapiatehtaan toimintaan kahvittelun merkeissä. Kyseessä on huumevieroitusyksikkö, jossa ei ole kuin kaksi sääntöä: päihteitten ja väkivallan käyttö on kielletty. Asiakkaat asuvat samassa rivitalossa omissa asunnoissaan ja saavat käydä kylällä vapaasti. Kuten eräs pojista asian ilmaisi: ”Ei syrjäydy, kun voi vapaasti käydä kylällä ja totutella paheksuviin katseisiin.” Terapiatehdas on joutunut jo kerran muuttamaan. Enonkoskelle päädyttiin, kun edellisessä paikassa huumevieroitustoimintaa karsastettiin.

 

Enonkoskelta Pensas suuntasi kohti Punkaharjua, oivan läksiäislahjan kera. Terapiatehtaan pihalta puretun keinun ketjut päätyivät Vangeille Don Quijoteen. Punkaharjulla odotti idyllinen Sumpunlahden leirintäalue grillikatoksineen ja hiekkarantoineen. Pieniä jännitysmomentteja koettiin jälleen kerran bussin kanssa vaikealla tiellä, mutta siitä selvittiin kunnialla.

 

Iltapuhteina aloitettiin uusien rekvisiittojen tekeminen Don Quijoteen kadonneiden tilalle. Jenni, Masa ja yhä seurassamme ollut Tiiu loihtivat loistavan grilliherkkutuokion, Bergiuksen salsa muistetaan tästä lähin aina. Askarteluvimmassaan Tiiu ja Jenni rakensivat sadetta vastaan myös käsittämättömän laavu-majan, jotta oli mahdollista nukkua ulkona. Loppu jengi nukkui joko katoksessa tai grillikodassa.

 

Maria ja Hanna yöpyivät sen sijaan Savonlinnassa Marian äidin Helenan luona, joka auliisti antoi käyttää pyykkikonettaan. Pari koneellista pyykkiä tuli taas pyöräytettyä. Aamulla Saimme vielä käsiohjelmatkin kopioitua Helenan työpaikalla.

20.7. Peiliritarin uudet vaatteet.

20.7. Lossi vie Masaa ja Outia kohti Enonkoskea.

20.7. Pensas ja Terapiatehtaan jengi Enonkoskella.

20.7. Terapiatehtaan Kalle taikoo keinun ketjuista Don Quijoten vangeille uudet kahleet.

21.7. Punkaharjun yhteyshenkilömme Ulla Lemmetyinen seuraamassa esitystä.

  21.7. Punkaharjulla esiinnyimme sotaveteraaneille.

21.7. Pensaan pyykki kuivuu keskellä kuntoutuskeskuksen pihaa.

21.7. PUNKAHARJU/TIKKALA

Koko porukka oli taas koolla, kun iltapäivällä aloitettiin esitykseen valmistautuminen. Katin ja Anun työryhmän valmistautuminen oli ehkä kiinnostavinta seurattavaa, sillä vain puolta tuntia ennen esitystä saatiin valmiiksi Peiliritarin uudet taisteluvarusteet huussipytyn kannesta ja saunakiulusta. Eläköön käsityön taito!

Pyykkiryhmä kunnostautui ripustamalla Marian äidin luona pestyt pyykit esityspaikan pihalle. Loppuryhmä mittaili katseellaan Sota-veteraanien hoitolaitoksen Finlandian ympäristöä. Takapihalta löytyi oiva nurmikenttä Don Quijoten esittämiselle. Kyseessä oli esitys sotaveteraaneille. Näytelmästä pidettiin, joskin monet katsojista olivat niin huonokuuloisia, että sitä seurattiin eleistä päätellen. Eräskin katsoja tuumasi, että ”ikinä en ole moista nähnyt ja oli kyllä hieno esitys, vaikken sanaakaan kuullut.”

Shown jälkeen pidettiin pikakokous yöpymispaikasta. Vaihtoehtoina oli edellisyön leirintäalue ja Veijo Anttosen kesäpaikka Tikkalassa, jonne olimme saaneet kutsun Kiteellä. Enemmistö kannatti Tikkalaa ja sinne päätettiin lähteä. Osa porukasta kävi vielä ennen ruokailemaan lähtöä pikakierroksella Luston metsämuseossa.

Ruokailu oli Punkaharjun kuntoutuskeskus Kruunupuistossa. Seisova salaattipöytä oli sekoittaa Pensaan päät. Ylensyöntiä ei voitu välttää. Ruokailun jälkeen ripustettiin jälleen pyykit, tällä kertaa kuntoutuskeskuksen pihaan. Ne herättivät ansaittua huomiota ja myös kuivuivat kivasti. Järvikin löytyi läheltä ja ennen seuraavaa esitystä vilvoiteltiin uimalla.

Esityspaikka oli upea, takanamme nousivat monimetriset hongat ja niiden välistä väikkyi järvi. Esityksessä tehtiin tiettävästi myös Pensaan väliaplodiennätys. Katsojista suurin osa oli kuntoutuskeskuksen asiakkaita ja työntekijöitä. Joukossa oli myös Irwinin keikka-managerina toiminut mies, joka oli hämmästyttävän paljon samannäköinen kuin Jukka Kajava.

Esityksen jälkeinen pakkausoperaatio suoritettiin ennätysajassa, koska jaoimme kaikki yhteisen toiveen päästä mahdollisimman pian seuraavaan majapaikkaan. Kaksi esitystä putkeen painoi kovasti jaloissa ja silmäluomia kiinni. Teimme Punkaharjulla myös kaupassakäynnin nopeusennätyksen. Kaikki olivat vartissa palanneet bussiin ja matka jatkui kohti Tikkalaa.

Tikkalassa koimmekin elämämme vastaanoton. Vastassamme olivat Veijo, Jussi ja Sofia ja pari pulloa kuohuviiniä. Aloitimme siis kuohu-viinillä ja runolla, jonka Veijo ystävällisesti meille lausui. Saimme myös kuulla kesäpaikan historiasta. Kyseessä oli vanha tukkijätkien maja, josta muistona oli rivillinen hetekoita varaston takana. Rannassa loimotti lisäksi kokko, joka oli sytytetty kunniaksemme.

Rinkat purettuamme pääsimme saunaan ja uimaan ihanaan kirkas-vetiseen Särkijärveen ja sitten iltapalalle, johon kuuluivat mm. muurinpohjaletut kera hillon ja kermavaahdon. Eläköön maratonpaistajat Jussi ja Veijo! Myös pyykinpesumahdollisuus ja se, että jokaiselle oli oma sänky, riemastuttivat kaikkia. Kaikesta huolimatta mahtavinta oli tietysti nähdä Sofiaa ja Jussia.

21.7. Outi ja Irwinin entinen rumpali-manageri.

22.7. Pensas levänneenä lähdössä Tikkalasta.

Aamulla saimme yhä nauttia Särkijärven maisemista kiireettömällä aamupalalla. Veijo oli lähtenyt yötä myöten ajamaan kotiin Joensuuhun, mutta Sofia ja Jussi olivat yhä seuranamme. Aamu-uinti virkisti ja hyvä ruoka herkisti. Aamupalan jälkeen jammailtiin Lähihoitajien rytmeihin.

Ajomatka Outokumpuun taittui joutuisasti kaatosateesta huolimatta ja Pensas oli ehkä ensikertaa elämässään liian aikaisin jossakin. Nautimme mukavan lounaan, jonka jälkeen aloimme uumoilla sopivinta esityspaikkaa. Päädyttiin sisätilaan, teatteri Kiisuun, jossa oli juuri sopivasti heinäseiväs – ja korpikuusiaiheinen lavastus. Sisällä oli vähän outoa esiintyä kaikkien niiden avarien torien jälkeen, mutta loppupeleissä esitys sujui mukavasti. Kaikuva tila aiheutti hieman ongelmia, mutta muuten Kullervo sopi sisätilaankin.

Esityksen jälkeen impro-ryhmä suuntasi kohti Joensuuta ja ravintola Takataskua, jossa yleisö oli jo nauttinut muutaman neuvoa-antavan. Muu jengi lähti Maarianvaaran kesäteatterin vieraaksi Kaaville, Maarianvaaraan, kyläkouluun. Kyllä taas saimme oppia, mitä vieraanvaraisuus on, kun grillistä kannettiin eteemme kasvisnyyttiä ja makkaraa. Saunassakin käytiin ja musisoitiin. Impro-ryhmäkin palasi Joensuusta todistamaan Maarianvaaran ihanuutta. Jotkut menivät aivan sekaisin, eivätkä malttaneet nukkua koko yönä. Kokemuksia vaihdettiin innokkaina, onhan Maarianvaaran kesäteatteri myös kiertävä ryhmä. He olivat juuri edellisenä yönä palanneet Miehikkälästä.

22.7. Maarianvaaran teatterimies Henry Räsänen.

22.7. Yhteislaulua Maarianvaarassa.

22.7 Anttosten kesäpaikka on entinen tukkijätkien maja.

22.7 Outokummussa Kullervo esitettiin ensimmäistä kertaa sisätilassa.

22.7. Jenni ja Juha improvisoivat laulun Joensuun Takataskussa.

23.7. Venäläiset mansikanpoimijat saivat Pensaalta kyydin Kesälahteen.

23.7. Improryhmä esiintyy Parikkalassa, Ravintola Kaakonrannassa.

23.7. MAARIANVAARA/PARIKKALA

Nukuimme pitkälle iltapäivään - ne jotka malttoivat nukkua – ja heräilimme hiljakseen. Aamupuhteiden jälkeen lähdimme kohti Parikkalaa vain palataksemme Kaaville seuraavana päivänä. Päätimme nimittäin tulla katsomaan Maarianvaaran kesäteatterin iltamat.

Matkalla kohtasimme ryhmän venäläisiä mansikanpoimijoita, jotka olivat vapaapäivänään käyneet Joensuussa ostoksilla ja liftasivat nyt kyytiin päästäkseen takaisin Kesälahdelle. Ylimääräisistä kyytiläisistä huolimatta saavuimme Parikkalaan etuajassa (mitä ihmettä???)  ja pääsimme heti tsekkaamaan ravintola Kaakonrannan, jossa illalla olisi Impro-keikka. Kaakonrannasta saimme avaimet mökkiin, jossa tulisimme yöpymään ja hieman evästä iltaa varten.

Mökki oli ihastuttava Upseerien maja, jossa oli kaikille patjalla-nukkumismahdollisuus, takka, sauna ja mikä parasta: järvi neljän metrin päässä ulko-ovesta. Saunomis- ja uintimahdollisuuksista pääsimme kuitenkin nauttimaan vasta yömyöhällä, sillä suuntasimme varsin pian takaisin Kaakonrantaan. Impro-keikka oli menestys – niin yleisö kuin esiintyjätkin olivat tyytyväisiä ja tokihan sitä piti juhlia, ennen kuin maltettiin palata mökille.

23.7. Parikkalan upseerimajalla uimassa.