18.7.
JOENSUU/KITEE
Aamulla osa
porukasta heräili Kolin maisemissa Tapani Tavin mökillä.
Nuotiokahvit ja aamu-uinti herättivät maanantaihin. Osa
porukasta starttasi uuteen viikkoon Antin järjestämässä
festari-kämpässä, jossa oli niin kuuma, että unien välissä piti
käydä pari kertaa suihkussa.
Porukka
yhtyi jälleen kokonaiseksi Pensaaksi Joensuussa, jossa
hoidettiin käytännön asioita, mm. bussia. Scania-huolto teki
bussi-vanhukselle lääkärintarkastuksen, josta se selvisi
kunnialla. Sillä aikaa kun kulkupeli oli huollossa, ehdittiin
tutustua taidekeskus Ahjon näyttelyyn, Joensuun kirjastoon,
Pohjois-Karjalan radioon ja Joensuun torin antimiin. Kuka
tutustui mihinkin, jotkut vain nauttivat kesäpäivästä
nurmikolla. Tutustumisien, huoltojen, ruokaostosten yms.
valmistuttua lähdettiin ajamaan Kiteetä kohden. Matkaa
taitettiin musiikin merkeissä, kun Varkauden tori-show oli
harjoittelun alla. Myös sänkypaikat olivat kovassa käytössä.
Kiteellä
meidät vastaanotti kulttuurisihteeri Seppo Savolainen.
Majoittauduimme Kitee-saliin, jossa oli mukavan viileä
ilmastointi. Ruokailun, shoppailun (mm. uudet pyyhkeet
muutamalle) ja pienen levon jälkeen alkoivat jälleen
musiikkitreenit, jotka kestivät pitkään. Vasta puoliltaöin
päästiin laittamaan ruokaa seuraavaksi päiväksi. Järkytys oli
kova, kun huomasimme, ettei ulkona enää paista päivä. Kiteen
korkeudella yö jo pimeni muutamaksi tunniksi. Tunnelma oli
suorastaan syksyinen.
|
18.7.
Seppo Savolainen esittelee Pensaalle Kiteen kulttuuritoimen tiloja.
18.7.
Pensas harjoittelee torispektaakkelia Kitee-salissa. |
19.7.
Kullervo Kiteen torilla.
19.7 Sofia
tuli Kiteelle katsomaan Pensasta.
19.7.
Musikantit antavat tahtia Varkauden toriyleisölle. |
19.7. KITEE/VARKAUS
Aamupalan jälkeen suunnattiin Kiteen torille. Pahaenteiset
sadepilvet kerääntyivät yllemme, mutta esityksestä selvittiin
kuin selvittiinkin ilman sadepisaroita. Viisi minuuttia
esityksen loppumisen jälkeen taivas aukesi ja rekvisiitta
tungettiin autoon ennätysnopeasti kaatosateessa. Kantoapuna
olivat myös Sofia, Jussi ja Jussin isä Veijo, jotka olivat
tulleet katsomaan esityksen. Pakkaamisen ja ruokailun jälkeen
startattiin kohti Varkautta. Sade oli kansamme koko matkan ja
vanha vaiva, tuulilasinpyyhkijöiden kiukuttelu, palasi
kuvioihin. Onneksi kuljettajayhdistys Raatikainen-Varonen oli
neuvokas: pieni pysähdys ja pulttisarja korjasivat vian
osaavissa käsissä.
Varkaudessa meitä oli vastassa torin piällysmies Ville Kiljunen
sekä äänimies Jere. Nopeassa aikataulussa ei ollut rakoa kunnon
soundcheckille, mutta Jere käänteli vipujaan lennossa ihan
kiitettävästi. Toriesitys meni kivasti, sketsi-, impro- ja
musiikkinumerot mukaelivat toisiaan mukavasti, sadekin lakkasi
esityksen ajaksi. Tosin täytyy kyllä ihmetellä, miten vähän
Varkauden torilta löytyi tanssijoita. Varsinkin miespuolisille
humppaajille olisi ollut kysyntää, kun Pensas jalkautui lavalta
toritanssittajiksi. Saatiin sentään parit humpat ja jenkat
aikaan.
Shown jälkeen istuttiin paikallisessa hetken aikaa, paitsi
Varonen, joka oli jälleen tuulilasinpyyhkijöiden kimpussa.
Seuraamme liittyi myös Tiiu Kaitalo, jonka pikkuserkku Marianne
Konttinen oli auliisti luvannut majoittaa meidät seuraavaksi
yöksi. Yösija sijaitsi Leppävirralla, jonne ajelimme kostean
nihkeällä bussillamme. Yöuinti läheisellä uimarannalla teki
hyvää. Osa jäi vielä juhlimaan Torivastaava-Villen,
majoittaja-Tiiun ja Juhan kaverin Antin kanssa, joka myös oli
liittynyt seuraamme Varkauden torilla. Loppu porukka meni
kiltisti nukkumaan. Kolme viikkoa reissun päällä alkoi jo tuntua
yhden jos toisenkin turnauskestävyydessä.
19.7.
Raatikainen ja Varonen tarantellan tahdissa Varkauden torilla.
|
20.7. VARKAUS/ ENONKOSKI/ PUNKAHARJU
Oli mukavaa nukkua pitkään hulppealla Konttisen maatilalla.
Aamulla treenattiin vielä Don Quijotea, tehtiin päiväksi ruoka
ja pakattiin. Sitten lähdettiin Enonkosken suuntaan. Matka kulki
Tappuvirran lossin kautta ja kyytiä saatiin odottaa sen verran,
että ehdittiin lauttarantaan uimaan. Mikäpä voisi olla ihanampaa
keskellä hikistä bussimatkaa.
Kun saavuimme perille Enonkosken terapiatehtaalle ja aloimme
purkaa Don Quijoten tavaroita, huomasimme potevamme
rekvisiittavajetta. Osa tavaroista oli jäänyt matkan varrelle.
Vankien ketju oli mitä ilmeisimmin jäänyt viettämään vapaita
Pyhätunturille, mutta kukaan ei keksinyt Hohtavan kuun ritarin
kilven tai kypärän olinpaikkaa. Onneksi hätä keinot keksii ja
kehitimme ennätysajassa uudet rekvisiitat: kypäräksi kelpasi
roudarinteipillä teipattu huopapipo. Samassa tuoksinassa Esko
korjasi myös katki mennen miekan.
Esityksen jälkeen tutustuimme Terapiatehtaan toimintaan
kahvittelun merkeissä. Kyseessä on huumevieroitusyksikkö, jossa
ei ole kuin kaksi sääntöä: päihteitten ja väkivallan käyttö on
kielletty. Asiakkaat asuvat samassa rivitalossa omissa
asunnoissaan ja saavat käydä kylällä vapaasti. Kuten eräs
pojista asian ilmaisi: ”Ei syrjäydy, kun voi vapaasti käydä
kylällä ja totutella paheksuviin katseisiin.” Terapiatehdas on
joutunut jo kerran muuttamaan. Enonkoskelle päädyttiin, kun
edellisessä paikassa huumevieroitustoimintaa karsastettiin.
Enonkoskelta Pensas suuntasi kohti Punkaharjua, oivan
läksiäislahjan kera. Terapiatehtaan pihalta puretun keinun
ketjut päätyivät Vangeille Don Quijoteen. Punkaharjulla odotti
idyllinen Sumpunlahden leirintäalue grillikatoksineen ja
hiekkarantoineen. Pieniä jännitysmomentteja koettiin jälleen
kerran bussin kanssa vaikealla tiellä, mutta siitä selvittiin
kunnialla.
Iltapuhteina aloitettiin uusien rekvisiittojen tekeminen Don
Quijoteen kadonneiden tilalle. Jenni, Masa ja yhä seurassamme
ollut Tiiu loihtivat loistavan grilliherkkutuokion, Bergiuksen
salsa muistetaan tästä lähin aina. Askarteluvimmassaan Tiiu ja
Jenni rakensivat sadetta vastaan myös käsittämättömän
laavu-majan, jotta oli mahdollista nukkua ulkona. Loppu jengi
nukkui joko katoksessa tai grillikodassa.
Maria ja Hanna yöpyivät sen sijaan Savonlinnassa Marian äidin
Helenan luona, joka auliisti antoi käyttää pyykkikonettaan. Pari
koneellista pyykkiä tuli taas pyöräytettyä. Aamulla Saimme vielä
käsiohjelmatkin kopioitua Helenan työpaikalla.
20.7.
Peiliritarin uudet vaatteet. |
20.7. Lossi
vie Masaa ja Outia kohti Enonkoskea.
20.7.
Pensas ja Terapiatehtaan jengi Enonkoskella.
20.7.
Terapiatehtaan Kalle taikoo keinun ketjuista Don Quijoten vangeille
uudet kahleet. |
21.7.
Punkaharjun
yhteyshenkilömme Ulla Lemmetyinen seuraamassa esitystä.
21.7.
Punkaharjulla esiinnyimme sotaveteraaneille.
21.7. Pensaan
pyykki kuivuu keskellä kuntoutuskeskuksen pihaa. |
21.7.
PUNKAHARJU/TIKKALA
Koko porukka oli taas koolla, kun iltapäivällä aloitettiin
esitykseen valmistautuminen. Katin ja Anun työryhmän
valmistautuminen oli ehkä kiinnostavinta seurattavaa, sillä vain
puolta tuntia ennen esitystä saatiin valmiiksi Peiliritarin uudet
taisteluvarusteet huussipytyn kannesta ja saunakiulusta. Eläköön
käsityön taito!
Pyykkiryhmä kunnostautui ripustamalla Marian äidin luona pestyt
pyykit esityspaikan pihalle. Loppuryhmä mittaili katseellaan
Sota-veteraanien hoitolaitoksen Finlandian ympäristöä. Takapihalta
löytyi oiva nurmikenttä Don Quijoten esittämiselle. Kyseessä oli
esitys sotaveteraaneille. Näytelmästä pidettiin, joskin monet
katsojista olivat niin huonokuuloisia, että sitä seurattiin eleistä
päätellen. Eräskin katsoja tuumasi, että ”ikinä en ole moista nähnyt
ja oli kyllä hieno esitys, vaikken sanaakaan kuullut.”
Shown jälkeen pidettiin pikakokous yöpymispaikasta. Vaihtoehtoina
oli edellisyön leirintäalue ja Veijo Anttosen kesäpaikka Tikkalassa,
jonne olimme saaneet kutsun Kiteellä. Enemmistö kannatti Tikkalaa ja
sinne päätettiin lähteä. Osa porukasta kävi vielä ennen ruokailemaan
lähtöä pikakierroksella Luston metsämuseossa.
Ruokailu oli Punkaharjun kuntoutuskeskus Kruunupuistossa.
Seisova salaattipöytä oli sekoittaa Pensaan päät. Ylensyöntiä ei
voitu välttää. Ruokailun jälkeen ripustettiin jälleen pyykit, tällä
kertaa kuntoutuskeskuksen pihaan. Ne herättivät ansaittua huomiota
ja myös kuivuivat kivasti. Järvikin löytyi läheltä ja ennen
seuraavaa esitystä vilvoiteltiin uimalla.
Esityspaikka oli upea, takanamme nousivat monimetriset hongat ja
niiden välistä väikkyi järvi. Esityksessä tehtiin tiettävästi myös
Pensaan väliaplodiennätys. Katsojista suurin osa oli
kuntoutuskeskuksen asiakkaita ja työntekijöitä. Joukossa oli myös
Irwinin keikka-managerina toiminut mies, joka oli hämmästyttävän
paljon samannäköinen kuin Jukka Kajava.
Esityksen jälkeinen pakkausoperaatio suoritettiin ennätysajassa,
koska jaoimme kaikki yhteisen toiveen päästä mahdollisimman pian
seuraavaan majapaikkaan. Kaksi esitystä putkeen painoi kovasti
jaloissa ja silmäluomia kiinni. Teimme Punkaharjulla myös
kaupassakäynnin nopeusennätyksen. Kaikki olivat vartissa palanneet
bussiin ja matka jatkui kohti Tikkalaa.
Tikkalassa koimmekin elämämme vastaanoton. Vastassamme olivat Veijo,
Jussi ja Sofia ja pari pulloa kuohuviiniä. Aloitimme siis
kuohu-viinillä ja runolla, jonka Veijo ystävällisesti meille lausui.
Saimme myös kuulla kesäpaikan historiasta. Kyseessä oli vanha
tukkijätkien maja, josta muistona oli rivillinen hetekoita varaston
takana. Rannassa loimotti lisäksi kokko, joka oli sytytetty
kunniaksemme.
Rinkat purettuamme pääsimme saunaan ja uimaan ihanaan
kirkas-vetiseen Särkijärveen ja sitten iltapalalle, johon kuuluivat
mm. muurinpohjaletut kera hillon ja kermavaahdon. Eläköön
maratonpaistajat Jussi ja Veijo! Myös pyykinpesumahdollisuus ja se,
että jokaiselle oli oma sänky, riemastuttivat kaikkia. Kaikesta
huolimatta mahtavinta oli tietysti nähdä Sofiaa ja Jussia.
21.7.
Outi ja
Irwinin entinen rumpali-manageri. |