1.8. VILPPULA
Päivämäärä tuli yllätyksenä ja järkytyksenä, kun
se huomattiin lehdestä. Elokuu oli tullut yllättäen ja
pyytämättä. Kiertueella kaikkien ajantaju tuntui hävinneen, yksi
jos toinenkin jaksoi ihmetellä kypsiä mustikoita ”näin
alkukesästä”. Armoton totuus kuitenkin valkeni. Kiertuetta oli
jäljellä enää viikko.
Viimeisen viikon aloittava maanantai oli sovittu
täysin vapaaksi. Ei aikatauluja, eikä pakkoja. Moni oli ehtinyt
haaveilla löhöilystä auringossa, mutta sää ei antanut sellaiseen
mahdollisuutta, koko päivän satoi kaatamalla. Niinpä moni nukkui
pitkälle iltapäivään. Pohjat veti Jenni, joka heräsi puoli
kuudelta illalla, hän oli tosin valvonutkin aamuyhdeksään. Ne,
jotka malttoivat nousta aiemmin löhöilivät ja lueskelivat.