1.8. VILPPULA
 

Päivämäärä tuli yllätyksenä ja järkytyksenä, kun se huomattiin lehdestä. Elokuu oli tullut yllättäen ja pyytämättä. Kiertueella kaikkien ajantaju tuntui hävinneen, yksi jos toinenkin jaksoi ihmetellä kypsiä mustikoita ”näin alkukesästä”. Armoton totuus kuitenkin valkeni. Kiertuetta oli jäljellä enää viikko.

 

Viimeisen viikon aloittava maanantai oli sovittu täysin vapaaksi. Ei aikatauluja, eikä pakkoja. Moni oli ehtinyt haaveilla löhöilystä auringossa, mutta sää ei antanut sellaiseen mahdollisuutta, koko päivän satoi kaatamalla. Niinpä moni nukkui pitkälle iltapäivään. Pohjat veti Jenni, joka heräsi puoli kuudelta illalla, hän oli tosin valvonutkin aamuyhdeksään. Ne, jotka malttoivat nousta aiemmin löhöilivät ja lueskelivat.