Aamulla tutustuttiin ensimmäiseksi kimppamatkailun perusproblematiikkaan eli siihen pitäisikö aamiaisvuorossa olevien herättää nukkuvat vai ei. Tilanteessa olisi ollut ainesta pitkäänkin kalabaliikkiin, mutta siihen ei sattuneesta syystä ollut aikaa. Keskustaan päästiin kuitenkin ajoissa. Pensaan oli määrä vetää kolme päivää työpajoja Oulun nuoriso - ja kulttuuriasiainkeskuksen eli Nukun tiloissa. Ensimmäisenä päivänä vetovuorossa olivat Jenni ja Kaarlo Don Quijote - aiheisella pajalla ja Jukka ja Heljä tarinateatterista vaikutteita ottavalla sessiolla.

Toisaalla pestiin pyykkiä Heljän ystävän Jaanan koneella ja etsittiin muistikorttia digikameraan. Illansuussa Pensas kokosi itsensä Oulun torin kupeessa sijaitsevalle Aittapihalle. Ennen esitystä päästeltiin katkeria hymyjä: ensin esitysten määrä supistuu kolmesta yhteen ja sitten paikalla on kuusi katsojaa. Väki lisääntyi kyllä jutun kestäessä, mutta kokonaisuudessaan homma tuntui vähän julkiselta treeniltä. Hyvin se silti meni. Paikalliset epäilivät että vähäinen yleisö johtui Aittapihan tuoreudesta paikkana. Yksien terassioluiden jälkeen ajettiin takaisin majapaikkaan, jossa iltaa vietettiin vapaassa muodossa.

Keskiviikkona pajat jatkuivat: Jaana ja Riikka vetivät teatterileikkeihin keskittyvän työpajan, Jukka ja Heljä pysyivät tarinoissa. Oulussa oli siis kaksi ryhmää, aikuiset ja alaikäiset, jotka kiersivät kolmessa päivässä kolme lyhyttä kokonaisuutta. Jo ensimmäisen päivän kokemukset olivat erittäin positiivisia eikä tämä vaikutelma kolmessa päivässä päässyt muuttumaan.

Vapaavuorossa olevat viettivät päivää "puhdetöissä" eli ruuanlaitossa, bussin huollossa, kiertuepäiväkirjan päivityksessä ja meille niin rakkaan digikameran varusteiston parantelussa. Myös kirpputoreilla ehdittiin käydä ja monenlaista hankkia. Kesken kovimman kuhinan Jenni sai puhelinsoiton, jossa Pensas toivotettiin tervetulleeksi esiintymään Lohinivaan, Rovaniemen maalaiskuntaan. Tieto otettiin vastaan, arvatkaapa miten.

Illalla Raatikainen katsoi asiakseen pitää pitkälliset treenit, joiden jälkeen märehdittiin Anneli Jäätteenmäen kohtaloa, kuunneltiin Rammsteinia ja nautittiin virvokkeita. Ennen Oulun yöhön syöksymistä Pensas sivisti vielä itseään seuraamalla dokumenttia saamelaisia kohtaan tehdyistä vääryyksistä.

Aamulla Emma ja Kaarlo vetivät hyvin improvisoidun näyttelijäntyönpajan, Jaana ja Riikka jatkoivat leikeillä. Outi ja Ratsi ehtivät puolestaan käydä Teknologiakylässä haastattelemassa ihan oikeaa tietoliikenneinsinööriä. Ouluhan on nykyään Nokian päätukikohtia Suomessa. Iltapäivällä pyörät alkoivat pyöriä Pohjoista kohti. Matkalla pysähdyttiin ihmettelemään väkevästi virtaavaa Kukkolankoskea, jonka päällä keikkuvalla "lippomiesten sillalla" kuvattiin kiertueen pelottavin road movie. Otimme myös jo tuntumaa alkuasukkaisiin eli hyttysiin.

Myöhään illalla pääsimme seuraavaan majapaikkaan, dramaturgi Aino Piirolan ja tämän miehen Kari Naaskon maatilalle Etelä-Portimojärven rannoille.

Tällä kertaa ei päästy pommiin asti, sillä isäntäväen kahdeksankuinen Aapo - poika toimi loistavasti herätyskellona. Päivän esitys oli puoliltapäivin Ylitornion K - Marketin edessä. Se ei ehkä mennyt niin hyvin kuin piti, mutta huomiota ainakin saimme ja suuri osa yleisöstä myös piti näkemästään. Aplodien jälkeen syötiin lohikeittoa marketin henkilökunnan ruokailutiloissa. Emäntänä toimi tilaajan edustaja eli Aavasaksan kulttuuriviikkojen järjestäjä Virpi Peitso.

Majapaikassa jatkettiin työn merkeissä. Pensas oli tilattu maanantaiksi Kemijärvelle esiintymään kansainvälisen kuvanveistoviikon avajaisissa, jota varten harjoiteltiin Katjan johdolla. Myös yöpymisen hintana toiminut työpalvelu eli halkojen nakkelu paikasta a paikkaan b piti hoitaa. Kehittävän työn lomassa pohdittiin Pensaan mahdollisuuksia toimia talkootyöteatterina, joka ei ruikuta apurahojen perään vaan hoitaa rahat toimintaan raa'alla työllä. Jätetään hautumaan.

Ilta meni saunomiseen ja grillaamiseen. Nuotion äärellä puhuttiin mm. taiteesta. Ensi kertaa näyttäytynyt keskiyön aurinko villitsi monet porukasta valvomaan läpi yön. Lähellä nukkuvan Aapon takia meininki pysyi enimmäkseen hillittynä.

Lauantai alkoi vasta päivällä. Jaana veti pitkään haaveilemansa klovneriatreenit, jotka haastavuudestaan huolimatta tai ehkä juuri siksi olivat äärimmäisen hauskat. Illalla lähdettiin katsastamaan Aavasaksan vaaran kansallismaisemia ja tiirailtiin myös Ruotsiin digikameran zuumin läpi. Tämän jälkeen porukka hajosi osan jäädessä Aavasaksalle karaoketansseihin, osan lähtiessä kalaan.

Tansseissa oli hauskaa monella eri tavalla. Lähtiessä kyyti oli muodostua ongelmaksi, mutta onneksi ensimmäisessä peukalolla pysäytetyssä autossa oli kaksi mukavaa nuorta miestä, Petri ja Juha - Matti. He tarjosivat kyydin Ruotsin puolelle, Luppion vaaralle, jossa näkymät olivat paremmat kuin Suomessa. Matkalla hämmästeltiin myös rakennuskulttuurien eroja kilometrin säteellä. Miksi kaikissa ruotsalaisissa taloissa on paljon koristeita ja markiisikatokset?

Toisaalla armottomana kalamiehenä tunnettu Jukka sai kaksi haukea koskesta. Heljän ja Outin tukema sankari saapui kuudelta aamulla majapaikkaan, jossa Ruotsista kotiutuneet viettivät nuotiojatkoja Petrin ja Juha - Matin kanssa. Hämmästystä, kummastusta, mutta hyvää sellaista.

Sunnuntaina siivottiin bussia ja laitettiin ruokaa. "Patsastreenit" jatkuivat valkoisten maskien kanssa. Illalla lähdettiin kaikki Rosinantella Ruotsiin, jossa uitiin Torniojoessa ja jatkettiin yöllä alkanutta töllistelyä Petrin opastuksella. Myös yksityisempää juhannusta viettäneet Pensaslaiset palasivat ruotuun. Palattuamme söimme hyvin uunissa muhinutta haukea.